Varhaiset kevätkurjenmiekat (Iris reticulata) vievät voimakkailla, jalokivien lailla hehkuvilla väreillään tämän puutarhurin sydämen. Näitä värejä, muotoja ja siveltimenvedon kaltaisia yksityiskohtia terälehdillä on ihailtava ja kuvattava niin kauan kuin kukkaloistetta kestää. Meidän rivaripihallamme kukinta kestää noin pari kolme viikkoa, viileämpinä keväinä kauemminkin. Yleensä sinisävyiset aloittelevat kukinnan huhtikuun alkupuolella ja violetit seuraavat sinisiä huhtikuun puolivälistä eteenpäin.

Tiedän, että ykkösvyöhykkeellä monien puutarhoissa kevätkurjenmiekat ovat perennoita. Erityisesti ’Katharine Hodgkin’ on hyvin kestävä, mutta tämä lajike on omaan makuun hieman liian hempeän värinen. Itse valitsen yleensä voimakkaamman sävyisiä kevätkurjenmiekkoja, sillä talven jälkeen sydän huutaa väriä. Omia suosikkejani ovat siniset ’Harmony’ ja ’Alida’ sekä violetit ’Pauline’, ’George’ ja ’Rejoice’.

Nämä kaunokaiset kärsivät rivaripihassa todennäköisesti talvimärkyydestä, sillä ne eivät yleensä nouse enää talven jälkeen uudelleen. Joka syksyinen sipulisavotta sisältääkin kevätkurjenmiekkojen sipulien piilottelun kukkapenkkeihin sekä puiden ja pensaiden levästön alle.

Voisin tänä vuonna taas istuttaa sipuleita myös ruukkuihin. Pihavarastoomme ei pääse siimahäntäisiä sipulibuffetin ääreen, joten sipuliruukut pysyvät siellä kuivana ja turvassa herkkusuilta.

Yllä olevassa videossa kukkii kevätkurjenmiekka ’Harmony’ mäntypenkissä, joka on yksi pienen pihan kuivimpia ja aurinkoisimpia paikkoja. Video on koronakeväältä 2020. Tämän jälkeen olenkin huolehtinut siitä, että mäntypenkissä hehkuu sininen aina huhtikuussa. Kerrassaan ihania!