Kevään siemenkylvöt

Olen viimeiset viikot miettinyt ankarasti kevään siemenkylvöjä. Koska minulla ei ole taimetustilaa juuri nimeksikään, suosin siemenkylvöissä pakon sanelemana ”throw and grow” -menetelmää. Suorakylvöt sopivat meikäläisen pirtaan kaikkein parhaiten, mutta joitakin lajikkeita kylvän sisätiloissa varhaisemman kukinnan takaamiseksi.

Punakosmos

lrg_dsc05778

Viime vuonna kylvin punakosmokset (Cosmos bipinnatus ’Velouette’) huhti- toukokuussa kasvatusnappeihin. Lyhyen esikasvatuksen jälkeen ruukutin kosmokset nappeineen ja siirsin ne ulos jatkamaan kasvuaan. Kun kasvit olivat noin puoli metrisiä, istutin ne ruukuista kukkapenkin tyhjiin rakosiin.

img_2193

Lämmin kesä takasi sen, että kosmokset kukkia loimottivat jo heinäkuun alusta lähtien. Oma kosmospelto oli todella viehättävä. Viikoittainen kastelu merileväuutteella kyllästetyllä vedellä ja lakastuvien kukkien poisto takasivat upean ja pitkälle syksyyn kestäneen kukinnan. Tänä vuonna kylvän uuden satsin Velouettea, sillä rakastan juuri tämän lajikkeen monivärisyyttä.

Auringonkukka

Viime keväänä poikaseni oli piilotellut minulta salaa auringonkukan siemeniä pitkin puutarhaa. Oli ihana yllätys, kun sieltä täältä avautui kukkia, jotka olivat kovasti pörrinkäisten mieleen.

lrg_dsc05392

Poikasen sissipuutarhurointi sai minut pinkaisemaan siemenkaupoille, sillä olin Instagramissa nähnyt toinen toistaan upeampia auringonkukkalajikkeita. Hamstrasin täksi vuodeksi lyhyeen esikasvatukseen auringonkukat (Helianthus) Double dandyn, Ms Marsin, Sonjan ja Ruby sunsetin. Osan siemenistä poikanen saa jälleen piilottaa pitkin maita ja mantuja siltä varalta, että minun esikasvatukseni eivät onnistuisikaan.

Yksivuotinen lupiini

Ihka ensimmäisenä puutarhakeväänäni erehdyin kylvämään komealupiinia (Lupinus polyphyllus) kukkapenkkiini. Se otti ja valloitti penkin alta aikayksikön, joten viime vuonna tartuin lapioon ja kaivoin peijakkaan juurineen päivineen ylös. Pidän kuitenkin lupiineista kovasti. Aikomuksenani on kokeilla, ratkaisisiko yksivuotinen lupiini (Lupinus hartwegii) kaipuuni sopuisasti.

Komealupiineja maljakossa.

Yksivuotiset lupiinit ovat hyvin samankaltaisia kuin kuvassa näkyvä komealupiini. Huomattavin ero nähdäkseni on se, että yksivuotinen lupiini kasvaa vain noin 40 senttimetriä korkeaksi.

Laareistani löytyy vielä useita muita siemenpakkauksia. Täytyy ajatuksella pohtia piha läpi, mihin kohtaan puutarhaa ja kuinka paljon yksivuotisia tänä vuonna mahtuu. Köynnökset laitan suorakylvönä suuriin ruukkuihin huhti-toukokuussa kevään lämpötiloista riippuen. Kesällä Rivaripihalla köynnostelee päivänsineä, hyasinttipapua ja tuoksuherneitä.

Mitä lokakuun puolivälissä kukkii?

Tulevia vuosia ajatellen päätin listata tällä hetkellä Rivaripihalla kukkivat kasvit. Maksaruohoista kirjoitinkin jo täällä, ja niitä mielelläni haalin vielä lisää syksyä värittämään. Suurin yllättäjä lienee komealupiini (Lupinus polyphyllus), joka yllätti kasvattamalla kauniin monivärisen kukkavanan keskellä kalseaa lokakuuta. Pidän lupiineista kovasti ja jotenkin syksyllä ne sykähdyttävät jopa enemmän kuin kesien ensimmäiset yksilöt. Ja se tuoksu – sekin korostuu kuulaina syyspäivinä ja tuo tuulahduksen taakse jääneestä kesästä.

dsc07380

Bongasin katkaistun koivun juurelta malvan nupun. Tämä taitaa olla myskimalva (Malva moschata). Toivon kovasti, että loppukesästä istutettu taimi selviäisi talven yli, sillä se sopisi loistavasti kokoelmaani tuoksuvalehtisiä kasveja. Tätä kasvia voisi ensi vuonna yrittää löytää valkokukkaisena.

dsc07383

Etelänruusuruohossakin (Knautia macedonica) on vielä jokunen hassu kukka. Näiden väri on hulppea fuksia, joka loistaa syksyn murrettujen värisävyjen keskellä. Tätä sain valtavankokoisen pehkon äidiltäni ja odotan yltäkylläistä pom-pom-hehkua ensi kesäksi sekä minun että pörrinkäisten suureksi riemuksi.

dsc07373

Uusia silkkiunikkoja tupsahtelee edelleen sieltä täältä ja näkyypä pihalla edelleen orvokkejakin. Samoin kurjenkelloja on vielä sekä kukassa että nupulla.

dsc07389

Aivan sattumalta huomasin pari hopeasyysvuokon (Anemone tomentosum ’Robustissima’) nuppua, joita olen seurannut kuukauden päivät. Nyt vielä jännään, ehtiikö isoin nuppu avautua. Täällä kaiketi joskus harmittelin, miten ensimmäisenä puutarhakeväänä istuttamistani syysvuokoista ei ole näkynyt jälkeäkään. Olisipa ihana kruunaus aivan valloittavalle puutarhavuodelle, mikäli saisin nähdä vielä ’Robustissiman’ kukkivana.

dsc07376