Kasvukauden kasvibudjetti

Uskaltaakohan tätä edes julkisesti sanoa ääneen, koska tästä joutuu kuitenkin tilille. Olen ajatellut, että tämän kauden kasvibudjettini olisi enintään vain 50 euroa. Tämä pitäisi sisällään kaikki kasvit; juurakot, taimet, sipulit, kaikki. Tämän 50 euron päälle minulla on Äiteeltä joululahjaksi saamani lahjakortti Ruoveden Viherrinki-myymälään. Tämä riittäköön.

Katse kulutuskäyttäytymiseen

Olen jo pidempään miettinyt sitä, miten puutarhuroinnistakin on tullut yksi varsin hyvin tuottava kulutuskulttuurin muoto. Kantar TNS:n Kotipuutarhatutkimuksen mukaan suomalaiset käyttivät vuonna 2017 huimat 562 miljoonaa euroa puutarha-alan palveluihin ja tuotteisiin. Vuoden 2018 tulokset julkaistaan varmaankin muutaman kuukauden sisällä, mutta uskoisin summan tuosta vielä kasvaneen.

Kotimaisen puutarhabisneksen kukoistaminen sinänsä on minusta oikein upea asia. Minua kuitenkin vaivaa omassa kulutuskäyttäytymisessäni se, että harrastukseen on alkanut kiinnittyä elementtejä, jotka koen ongelmallisiksi sekä henkilökohtaisen talouden että laajemmin yhteiskunnallisen vastuullisuuden näkökulmasta. Olen reilu kymmenen vuotta sitten pyristellyt irti turhasta shoppailusta ja kirppistelystä. Olen ollut tyytyväinen, kun kotimme ei enää tursua tavaraa. Viime vuonna kuitenkin huomasin, miten kuluttamisen eetos on kuin varkain hiipinyt myös puutarhaharrastukseni kylkiäiseksi.

Mihin sitä rahaa kuluu?

En edes uskalla laskea, kuinka paljon olen näiden neljän vuoden aikana käyttänyt rahaa puutarha-alan tuotteisiin. Joka ikinen vuosi olen ostanut säkkikaupalla erilaisia kasvualustoja, kuorikatetta ja lannoitteita. Olen myös haalinut työkaluja, ruukkuja, kasvitukia ja koristeita. Oma osansa on myös kulunut rakennusmateriaaleihin, puutarhakalusteisiin ja kaasugrilliin tykötarpeineen. Niin ja ne puut, pensaat, taimet, juurakot, sipulit ja siemenet. Tässä lähes kilpavarustelua muistuttavassa hamstrauksessa minua kismittää yksi perusarvojani vastaan kinnaava piirre: vastuullisuuden puute.

Harrastus vastuullisemmaksi

Yritän asteittain korjata kulutuskäyttäytymistäni vastuullisemmaksi, mutta puutarhaan liittyvien ostosten kohdalla minun tulee vielä skarpata ihan tosissani. Yritän kovasti vähentää muovin kulutusta perheemme kohdalla, mutta valitettavan moni puutarhaan liittyvä ostos kulkeutuu kotiin muoviin pakattuna. Kun harrastuksen etenemisen myötä tieto lisääntyy, huomaan myös, etteivät kaikki puutarha-alan yritykset toimi vastuullisesti. Olen tajunnut ostaneeni kotimaisista puutarha-alan verkkokaupoista kasveja, jotka eivät millään muotoa pärjää meidän oloissamme, vaikka niitä vyöhykkeillä I–III menestyviksi perennoiksi kovasti mainostetaan. Perennoja ne ovatkin eteläisessä Ruotsissa tai Tanskassa, mutta eivät meidän leveyksillämme. Minua myös kalvaa tieto, miten paljon vettä ja sähköä ammattimainen taimituotanto vaatii.

Yritän puutarhaharrastuksessani siirtyä askeleen kohti omavaraisuutta ja vierasvaraisuutta (Äitee, jakopaloja otetaan vastaan!). Tänä vuonna valtaosa puutarhaan istutettavista kasveista tuleekin kevään siemenkylvöistä, mikäli saan ne onnistumaan. Suuri osa siemenistä on lähituotantoa joko omalta pihalta, Äiteen perämettältä tai Instagramissa kohdatuilta puutarhatuttavilta. Muistan myös lahjoa muita puutarhan ystäviä siemen- tai taimiyllätyksillä. Huomion kohdistaminen kasvishoppailusta puutarhaan kokonaisuutena auttaa myös keskittymään siihen, mitä puutarhani ihan oikeasti mahtaa tarvita sekä ekologisuuden että viihtyvyyden kannalta.

Uskallatko sinä asettaa itsellesi kasvukauden kasvibudjettia?


Metsäpuutarhan talvi

Viides puutarhavuoteni on alkanut. Miten kovasti odotankaan, että pääsen taas kykkimään tiluksille, ihmettelemään kasveja ja tunkemaan sormeni multaan! Olen näiden vuosien aikana huomannut, että puutarhaan suunnatut silmäni havaitsevat yksityiskohtien ja yksittäisten kasvien lisäksi yhä suurempia kokonaisuuksia. Vaikka edelleen mietinkin metsäiselle tontille sopivia kasvivalintoja suht tarkkaan, pohdiskelen myös, millaisilla valinnoilla voisin lisätä Rivaripihan mielenkiintoa aktiivisen kasvukauden ulkopuolellakin.

Englannin kielessä on tavoittelemalleni lopputulemalle aivan oma terminsä: winter interest. On oikeastaan todella outoa, että täällä Suomessa emme juurikaan kiinnitä huomiota talveen yhtenä merkittävänä puutarhan vuodenaikana, semminkin kun talvi tuppaa täällä kestämään liki puolet vuodesta. Minun Rivaripihani on todella pieni, mutta muutaman seikan huomioimisella olen mielestäni onnistunut lisäämään puutarhani mielenkiintoisuutta aktiivisen kasvukauden ulkopuolella.

Linnut

Kyllä. Linnut ja muut vipeltäjät todella lisäävät puutarhan mielenkiintoa talvikuukausien aikana. Olen pyrkinyt vähentämään talven tympäisevyyttä houkuttelemalla puutarhaani lisää elämää talviruokinnan ja suojapaikkojen avulla.

Rivaripihalta löytyy useampia ruokinta-automaatteja niin linnuille kuin oravillekin. Linnut voivat herkutella myös erilaisilla tali- ja rasvaseoksilla. Pensasmaisilla kasvustoilla olen pystynyt lisäämään suojapaikkoja ruokailemaan tuleville lintusille.

Omaa silmääni miellyttävät kovasti nämä rasva-siemenseoksella täytetyt kookospähkinät, joita ainakin Hankkija ja Kodin tavaratalo myyvät. Käytämme perheessämme uudelleen lintujen tyhjentämät kookospähkinät siten, että huolellisen puhdistuksen jälkeen täytämme pähkinänkuoret itsetehdyllä rasva-siemen-pähkinäseoksella. Myös itsetehty seos tuntuu maistuvan linnuille oikein hyvin.

Kivet ja kallio

Olen siitä onnellisessa asemassa, että rivitalopihaamme rajaa muhkea ja sammaloitunut kallio, joka itsessään on upea katseenvangitsija. Kun ostimme asuntomme, koko kallio oli valtavien kuusien peitossa. Saimme kunnalta ja taloyhtiöltämme luvan puiden poistamiseen, joka avarsi näkymiä ja paljasti kallionseinämän kaikessa komeudessaan.

Pihaa rajaava kallio on puolestaan inspiroinut minua ronttaamaan tontille lisää kiviä. Omalta tontilta löytyneiden kivien lisäksi olen metsästänyt niitä niin Tori.fi:stä kuin tuttavien tiluksiltakin.

En voi vastustaa jäkälin ja sammalein patinoituneita kiviä, jotka lisäävät Rivaripihan mielenkiintoa etenkin silloin, kun kasvit eivät vielä pane parastaan.

Havut

Tuoreen kangasmetsän hengessä olen lisännyt Rivaripihalle erilaisia havuja. Osa havuista on vielä niin pieniä, että ne peittyvät lumen alle. Mutta varsinkin lumettomina kausina pienetkin havut lisävät kivasti puutarhan katsetta kosiskelevia kohtia.

Olen myös istuttanut havuja suuriin ruukkuihin ja toivon kovasti, että ne säilyvät hengissä ensimmäisestä talvestaan. Ruukuilla pystyn helposti luomaan pystysuuntaisia linjoja puutarhaan ja saan pienehkönkin havun näyttämään varsinaista kokoaan huomattavasti suuremmalta. Havuruukuissa suosin katteina käpyjä, kiviä ja köynnöstäviä tai versoilevia kasveja.

Ruukut

Ja kun ruukuista kerran tuli puhe, niin listataanpa nekin yhdeksi elementiksi, jolla voi lisätä kasvukauden ulkopuolista mielenkiintoa. Elämää nähneet betoni- ja terrakottaruukut ovat mielestäni kertakaikkisen ihania. Nuo kuvan betoniruukut patinoituvat yhden kasvukauden aikana.

Etenkin suuret, laadukkaat ja pakkasta kestävät ruukut ovat hintava sijoitus uutena ostettuina, mutta olen tehnyt hulppeita löytöjä Tori.fi:stä. En voinut uskoa silmiäni, kun eräs espoolainen herrasmies antoi ilmaiseksi valtavia italialaisia terrakottaruukkuja. Minä onnekas satuin saamaan nuo ruukut ja mies sai kiitokseksi kahvi- ja pullakassin.

Olisi kiva kuulla, millä tavoin sinä lisäät mielenkiintoa puutarhaasi etenkin kasvukauden ulkopuolella?

Metsäpuutarhan kevätkurjenmiekat

Viime keväänä Rivaripihalla kasvoi ensimmäisen kerran kurjenmiekkoja. Olin aikaisemmin kuvitellut, että kurjenmiekat selviytyisivät vain kivikkopuutarhamaisissa oloissa, mutta väärässä olin.

Maaliskuulla lumipeitteiden alta puskevat lumikurjenmiekat (Iris histroides ’George’) olivat henkeäsalpaava näky. Huhtikuulla myös kevätkurjenmiekat (Iris reticulata ’Harmony’, ’Alida’ ja ’Pauline’) liittyivät mukaan väri-iloitteluun.

Olen lukenut, että nämä pienikokoiset, varhain keväällä kukkivat kurjenmiekat tarvitsevat erinomaisesti vettä läpäisevän kasvualustan. Ajattelin, että ainoa tapa saada kurjenmiekat kukkiviksi asti olisi istuttaa ne ruukkuihin. Istuttelin niitä kuitenkin sinne tänne pitkin pihaa, niin kukkapenkkeihin kuin metsänpohjaankin, kokeillakseni, menestyvätkö kurjenmiekat lainkaan muissa oloissa. Olin todella hämmästynyt, kun etenkin suoraan humukseen istuttamani kevätkurjenpolvet puskivat huhtikuulla metsänpohjasta pintaan ja kukkivat hienosti useamman viikon.

Kurjenpolvet ruukussa

Myös ruukkuihin istuttamani kevätkurjenpolvet olivat menestys. Erityisen onnistuneeksi istutuskokeiluksi tämän tekee se, että ruukut olivat ulkona koko talven. En suojannut niitä pakkasilta tai kosteudelta, vaan ruukut talvehtivat pihapihlajien alla.

Luulen, että ruukkujen pohjalle rakentamani vaaksan korkuinen salaojitus oli näiden ruukkuistutusten pelastus. Rakensin salaojat männynkävyistä. Erotin salaojituksen multakerroksesta vettä läpäisevällä suodatinkankaalla ja varmistin, että ylimääräisen vesi pääsee norumaan ruukusta esteettä ulos. Käytin ruukuissa myös runsaalla hiekalla notkistamaani puutarhamultaa parantaakseni läpäisevyyttä. Tämän vuoden kurjenmiekkaruukut rakensin samalla tavoin kuin viime vuotiset, mutta nyt käytin hamppukuidulla terästettyä kylvömultaa kasvualustana.

Varhaiset kevätkukkijat

Varhaiset kurjenmiekat monine eri värisävyineen ovat aikaisten kevätkukkijoiden aatelistoa talventähtien (Eranthis hyemalis), lumikellojen (Galanthus) ja krookusten (Crocus) rinnalla. Kunhan sipulit muistaa istuttaa hyvin vettä läpäisevään kasvualustaan, voi aikaisin keväällä kokea todellista värien ja muotojen hurmaa.

Kevään siemenkylvöt

Olen viimeiset viikot miettinyt ankarasti kevään siemenkylvöjä. Koska minulla ei ole taimetustilaa juuri nimeksikään, suosin siemenkylvöissä pakon sanelemana ”throw and grow” -menetelmää. Suorakylvöt sopivat meikäläisen pirtaan kaikkein parhaiten, mutta joitakin lajikkeita kylvän sisätiloissa varhaisemman kukinnan takaamiseksi.

Punakosmos

lrg_dsc05778

Viime vuonna kylvin punakosmokset (Cosmos bipinnatus ’Velouette’) huhti- toukokuussa kasvatusnappeihin. Lyhyen esikasvatuksen jälkeen ruukutin kosmokset nappeineen ja siirsin ne ulos jatkamaan kasvuaan. Kun kasvit olivat noin puoli metrisiä, istutin ne ruukuista kukkapenkin tyhjiin rakosiin.

img_2193

Lämmin kesä takasi sen, että kosmokset kukkia loimottivat jo heinäkuun alusta lähtien. Oma kosmospelto oli todella viehättävä. Viikoittainen kastelu merileväuutteella kyllästetyllä vedellä ja lakastuvien kukkien poisto takasivat upean ja pitkälle syksyyn kestäneen kukinnan. Tänä vuonna kylvän uuden satsin Velouettea, sillä rakastan juuri tämän lajikkeen monivärisyyttä.

Auringonkukka

Viime keväänä poikaseni oli piilotellut minulta salaa auringonkukan siemeniä pitkin puutarhaa. Oli ihana yllätys, kun sieltä täältä avautui kukkia, jotka olivat kovasti pörrinkäisten mieleen.

lrg_dsc05392

Poikasen sissipuutarhurointi sai minut pinkaisemaan siemenkaupoille, sillä olin Instagramissa nähnyt toinen toistaan upeampia auringonkukkalajikkeita. Hamstrasin täksi vuodeksi lyhyeen esikasvatukseen auringonkukat (Helianthus) Double dandyn, Ms Marsin, Sonjan ja Ruby sunsetin. Osan siemenistä poikanen saa jälleen piilottaa pitkin maita ja mantuja siltä varalta, että minun esikasvatukseni eivät onnistuisikaan.

Yksivuotinen lupiini

Ihka ensimmäisenä puutarhakeväänäni erehdyin kylvämään komealupiinia (Lupinus polyphyllus) kukkapenkkiini. Se otti ja valloitti penkin alta aikayksikön, joten viime vuonna tartuin lapioon ja kaivoin peijakkaan juurineen päivineen ylös. Pidän kuitenkin lupiineista kovasti. Aikomuksenani on kokeilla, ratkaisisiko yksivuotinen lupiini (Lupinus hartwegii) kaipuuni sopuisasti.

Komealupiineja maljakossa.

Yksivuotiset lupiinit ovat hyvin samankaltaisia kuin kuvassa näkyvä komealupiini. Huomattavin ero nähdäkseni on se, että yksivuotinen lupiini kasvaa vain noin 40 senttimetriä korkeaksi.

Laareistani löytyy vielä useita muita siemenpakkauksia. Täytyy ajatuksella pohtia piha läpi, mihin kohtaan puutarhaa ja kuinka paljon yksivuotisia tänä vuonna mahtuu. Köynnökset laitan suorakylvönä suuriin ruukkuihin huhti-toukokuussa kevään lämpötiloista riippuen. Kesällä Rivaripihalla köynnostelee päivänsineä, hyasinttipapua ja tuoksuherneitä.

Kuukauden kasvi: orvokki

Onko teille koskaan käynyt niin, että lempikasvianne tiedusteltaessa huomaatte vaihtavanne sitä aina kasvukauden vaiheen mukaan? Minulle nimittäin on. Osittain tästä syystä Rivaripihalla käynnistyy uuden vuoden kunniaksi Kuukauden kasvi -kirjoitussarja. Kirjoitussarjassa käsittelen kunkin hetken suosikkikasvejani ja valotan syitä, miksi juuri tuo kasvi on minulle niin tärkeä.

Tammikuussa ajatukseni ovat orvokeissa. Tammikuu on kenties hieman outo ajankohta fiilistellä orvokkeja, mutta näissä kasveissa kiteytyy tulevan kasvukauden väriloisto varhaisesta keväästä myöhään syksyyn. Orvokit onnistuvat aina, myös meiltä suurpiirteisimmiltä puutarhureilta.

Ensi viikolla lykkään kookosmultaan ensimmäiset siemenkylvöt. Idätykseen menevät violetti ’Penny Violet’, musta’ Black King’ ja rimpsureunainen sininen ’Gams’. Tarhaorvokkien lisäksi haluan lisätä Rivaripihan tuoksuorvokkivalikoimaa. Kylmäkäsittelyn kautta yritän saada itämään ’Memories’ ja ’Queen Charlotte’ -lajikkeita.

IMG_3715

Orvokeissa minua kiehtoo ensinnäkin niiden uskomaton sitkeys. Rivaripihalla jotkut orvokit ovat kehittäneet nuppuja jopa lumipeitteen alla. Orvokit eivät säikähdä kylmää, vaan päinvastoin säätävät volat kaakkoon ja pistävät tallaa pohjaan viileässä. Tästä syystä orvokit ovatkin mitä mainioimpia ruukkukasveja kevään ja syksyn viileydessä.

Orvokeissa ihanaa on myös värikirjo ja tuoksu, joka sopii mainiosti tuoksuyliherkän nuuskuteltavaksi. Nuukaa puutarhuria puolestaan viehättää orvokkien uskomaton uusiutumis- ja lisääntymiskyky. Olen elvyttänyt karrelle palaneita kasveja kukkiviksi leikkaamalla ne maata myöten ja lisäämällä hieman merileväuutetta kasteluveden joukkoon. Lisää kasveja saa helposti siemenkylvöjen kautta.

Orvokeilla on myös uskomaton kyky muuttaa inhokkivärit varsin siedettäviksi. En oikein pidä oranssista, mutta jostain ihmeellisestä syystä oranssit orvokit ovat kerrassaan viehättäviä. Kumma juttu.

Rivaripihan ensimmäiset orvokit olen ostanut aina huhtikuussa. Nyt toivon, että siemenkylvöjen kautta saisin kukkivaksi valtaosan ruukkuihin tulevista orvokeista jo maaliskuun aikana. Peukut pystyyn!

Kahden kattilan hernepasta

Kenties paras, helpoin ja nopein hernepastan ohje tulee tässä. Ei tahnojen tekemistä, ei massiivista pilkkomista, ei paahtamista. Vain kaksi kattilaa. Aperitiivina lyhyt tarina.

rachael-gorjestani-154907-unsplash

Olemme perheessämme vähentäneet tuntuvasti lihansyöntiä viime kesästä lähtien. Perheen aikuiset ovat käytännössä kasvissyöjiä, joskin käytämme vastuullisesti kalaa ja kananmunia. Lapsemme saavat kotioloissa pääsääntöisesti kasvisruokaa, mutta koulussa ja päiväkodissa ovat sekasyöjiä. Syyt muutokseen ovat moninaiset: Minä olen huolissani ilmastosta ja suvun syöpätilastojen vaikutuksesta omaan ja lasteni terveyteen. Siippa puolestaan kantaa huolta tuotantoeläinten kohtelusta ja pohtii ihmisen oikeutta riistää lajityypillinen elämä toiselta tuntevalta lajilta.

Lapsillemme meidän vanhempien ruokatottumusten muutos on ollut yllättävän kova paikka. Lapsinäkökulman voi ymmärtää, kun tietää, että 5- ja 8-vuotiaiden ehdottomia lempiruokia ovat pasta bolognese, lihapullat, jauhelihatacot ja kanapitat. Niinpä meidän vanhempien tehtävä on kehittää kasvisruokia, jotka saavat suut napsaamaan ja liharuuat unohtumaan edes hetkeksi.

Ja avot: nyt on Sannan keittiössä loihdittu Kahden kattilan hernepasta, jota on vesi kielellä pyydetty useampaan otteeseen lounaaksi tai päivälliseksi. Hitaasti lämpenevä esikkokaan ei tarvinnut kuin yhden maistelukerran, jonka jälkeen annos kelpuutettiin vakkariksi arkiruokien listoille.

jonathan-pielmayer-40070-unsplash

Kahden kattilan hernepastan ohje

(2 aikuista + 2 lasta)

300 g kuivaa spaghettia tai muuta mieleistä pastaa
vettä
50 g voita
oliiviöljyä
1–2 valkosipulin kynttä
1 ps kotimaisia pakasteherneitä tai 200 g tuoreita herneitä
mustapippuria
sormisuolaa
sitruunamehua
parmesan-juustoa

  1. Mausta pastan keitinvesi kunnolla suolalla. Laita pasta kiehuvaan veteen. Pasta on kyllin kypsää, kun siinä on purutuntumaa jäljellä.
  2. Pastan kypsyessä kuori ja pilko valkosipuli ohuiksi viipaleiksi. Kuullota viipaleet kevyesti kasarissa voi-öljyseoksessa. Älä ruskista!
  3. Lisää pakasteherneet kasariin ja kuullota hetki. Heitä joukkoon pari ruokalusikallista pastan keitinvettä. Mausta mieleiseksesi mustapippurirouheella, sormisuolalla ja lorauksella sitruunamehua.
  4. Pyöräytä herneet kypsän pastan joukkoon, raasta annoksen päälle parmesan-juustoa ja tarjoile heti.
  5. Hämmästele, kuinka nopeasti tämä herkkupasta katoaa innokkaiden ruokailijoiden suihin.

Rachael Gorjestani

Jonathan Pielmayer

Hyvinvointia puutarhasta

Kun neljä vuotta sitten ostimme Rivaripihan omaksenne, en saattanut aavistaakaan, millainen hyvinvoinnin lähde pienestä puutarhasta minulle muotoutuisi. Puutarhan hyvää tekevä vaikutus konkretisoitui minulle todenteolla talvella 2016, kun möyrin syvällä kaamosmasennuksessa ja tajusin kaipaavani puutarhaani todella paljon. Parissa vuodessa Rivaripihasta oli tullut minulle ikään kuin salaa monellakin tapaa tärkeä.

Oma tila

IMG_8928Ärsykkeille herkkänä introverttina kaipaan paljon omaa tilaa ja rauhaa, jotta voin ladata akkujani arjen kuormasta selvitäkseni. Puutarha on osoittautunut oivaksi paikaksi löytää tilaa ja hiljaisuutta pikkulapsiperheen arjessa. Vaikka perheemme nuorimmainen – se papupata – viihtyy erinomaisesti puutarhassa, saan hänelle pikkutehtäviä antamalla sopivasti myös omaa tilaa ja aikaa hengähtää.

Oma tila tarkoittaa myös konkreettista tilaa, jossa asiat on järjestetty minun mieleni mukaan. Kodin sisätiloissa joutuu tekemään paljon kompromisseja muiden hyväksi ja makumieltymysten huomioimiseksi. Puutarha on kuitenkin alusta alkaen ollut minun ”huoneeni”, jonka ”sisustusratkaisuissa” minun ei tarvitse huomioida muiden tarpeita ja mieltymyksiä. Pihakalliomme takana oleva leikkipuisto mahdollistaa myös sen, ettei puutarhassa tarvitse huomioida lasten tarpeita – keinut, hiekkikset, karusellit ja muut kun löytyvät heti rajan takaa.

Luovuuden koekenttä

img_3428En aikaisemmin ole pitänyt itseäni visuaalisesti luovana ihmisenä. Puutarhan myötä olen kuitenkin löytänyt tämän luovuuden lajin myös itsestäni. Mietin paljon puutarhani luontaista metsäpuutarhan henkeä kasvivalintoja pohtiessani. Mallailen kasviyhdistelmiä ja tunnustelen, miten erilaiset värit, lehtimuodot ja pintarakenteet toimivat yhdessä.

Luovuus korostuu myös silloin, kun otan puutarhastani valokuvia. Valokuvien myötä mietin valoa, puutarhan rakenteita, kasvivalintoja ja eri vuodenaikojen ilmettä. En ajattele puutarhaani joskus valmiina tilana, vaan näen sen ennemminkin luovuuden koekenttänä, joka muuntuu ja muokkaantuu minun ja luonnon yhteistyön seurauksena.

Hetkeen kiinnittymistä

IMG_6778Ruuhkavuosien pyörityksessä tarvitsen asioita, jotka ovat tässä ja nyt. Esimerkiksi siementen kylväminen, pikkuisten taimien kouliminen ja uudelleen istuttaminen ovat ihanan automaattista puuhaa, jossa sormet käyvät hetkeen keskittyen. Siemenkylvöissä ja taimien käsittelyssä on mielestäni jotain samaa kuin käsitöissä, joita harrastan etenkin talvikuukausina. Vaikka pienten taimien käsittelyssä vaaditaan voimakasta keskittymistä juuri siihen hetkeen, työtä tehdään kuitenkin tulevaisuutta – tulevan kasvukauden kukkaloistoa – ajatellen. Samoin käsitöissä mieli on tiukasti kiinni ohjeen seuraamisessa, vaikka tavoitteena on se maailman ihanin neulepaita tai -takki.

Ulkoilmaa, valoa ja liikuntaa

LRG_DSC02692Kun puutarhurointi on talviaikaan tauolla, ajattelen puutarhaani päivittäin, teen suunnitelmia tulevalle kasvukaudelle ja unelmoin erilaisista pikkuprojekteista, joita puutarhassani voisin toteuttaa. Huomaan myös kaipaavani ulkoilmaa ja luontaista liikuntaa, jota puutarhurointi minulle suo.

Ulkoilun ja hyötyliikunnan lisäksi puutarhuroinnissani on kyse valon määrän maksimoinnista. Elän puoliteholla lokakuusta maaliskuun puoliväliin johtuen suurelta osin eteläisen rannikkoseudun synkän harmaasta kaamoksesta. Kun päivät pitenevät ja kevään valon myötä puutarhassa vietettävä aika kasvaa, kohenee myös mielialani.

Voi rakas Rivaripihani, en voisi enää ajatella elämää ilman sinua ja hyvää tekevää vaikutustasi!

Valloittava vaaleajouluruusu metsäpuutarhassa

Vanhoja valokuvia varmuuskopioidessani törmäsin kuvaan, johon olin ikuistanut kotimaisen vaaleajouluruusun (Helleborus niger) taimen puutarhassani. Olin ostanut tuon jouluruusun lähikaupastani joulukuussa 2015. Näin todella paljon vaivaa, että sain sen pidettyä saviruukussaan hengissä kevääseen asti. Annoin kasville kylmäkylpyjä tuomalla lunta sen juuristolle. Välillä siirsin sen terassille happihyppelylle. Toisinaan kyselin somessa hermostuksissani ohjeita, kun lehdet käpristyivät paperimaisiksi ja murentuivat sormissa palasiksi.

DSC04446

Vasta kun siirsin sen pysyvästi terassin oven viereen lattialle, jossa on lievästi vetoista, jouluruusu alkoi pukata uutta lehteä ja voi silmin nähden hyvin. Tosin kun olin istuttanut jouluruusun pihapihlajien juurelle pykättyihin kohopenkkeihin, kevään 2016 yllätysaurinkoinen huhtikuu korvensi nuo ihanat vihreät lehdet kermanvaaleiksi korpuiksi. Ajattelin, että kasvi löisi tässä vaiheessa viimeistään hanskansa naulaan ja käskisi minun pitää tunkkini.

DSC07458

Yllätys oli melkoinen, kun marraskuun lopussa bongasin pihlajan lähettyviltä uutta kasvustoa, josta ei voinut erehtyä. Vaaleajouluruusuni oli hengissä ja se oli ajatellut kaikista koettelemuksistaan huolimatta kukkia!

Rakensin kasville huolellisesti väljän talvisuojauksen havuista ja kuivuneista tuoksuherneen varsista. Kävin tuon tuosta kuikkimassa, että kasvilla olisi kaikki kunnossa. Huhtikuussa 2017 se ilahduttikin minua varsin kauniilla kukinnallaan.

IMG_1410

Vuonna 2017 jouluruusu jaksoi tehdä vain yhden kukan kukkivaksi asti, mutta millainen kaunokainen tuo kukka olikaan! Varsi oli huikean paksu, lehdistö elinvoimainen ja itse kukinto vain parani vanhetessaan.

IMG_1831

Tänä vuonna vaaleajouluruusuni otti keväästä kaiken ilon irti. Aavistelin jo viime joulukuussa bongattujen nuppujen perusteella, että kukinta olisi runsaampaa kuin vuosi sitten. Tein jälleen ilmavat talvisuojaukset havuista kasvin päälle ja odottelin kevättä.

LRG_DSC01711 (1)

Ihana lupaus keväästä saatiin maaliskuun loppupuolella, kun jouluruusun kukat alkoivat väkipakolla puskea tietään ulos hangen läpi. Vaaleajouluruusu vaikutti nauttivan viileästä (no okei, kylmästä) keväästä ja jaksoi kukkia huimat kuusi viikkoa putkeen.

IMG_7856 (1)IMG_7780 (1)

Pidän kovasti tavasta, jolla vaaleajouluruusu ikääntyy. Ainakin tässä minun kohopenkissäni jouluruususta tulee intensiivisen roosa. Myös tähtimäiset siemenkodat ovat superkauniit ja ne pidentävät kasvin koristeellisuutta pitkälle kesäkuuhun.

LRG_DSC02269 (1)

Tänä vuonna onnistuin keräämään tästä yksilöstä siemeniä ja toivon, että onnistun kasvattamaan juuri tämän kasvin määrää puutarhassani. Ja mikäli lähikaupastani löytyy jälleen juuri tätä samaa kasvia joulukukkamyynnistä, niin mukaani lähtee takuuvarmasti useampikin yksilö.

Metsäpuutarhan parhaat sipulikasvit

Olemme asuttaneet Rivaripihaa nelisen vuotta, joten minulla on vuonna 2019 alkamassa viides puutarhavuosi. Näiden vuosien aikana olen löytänyt sipulikasveja, joita ilman en enää osaisi metsäistä puutarhaani kuvitella. Nämä sipulikasvit ovat osoittautuneet hyviksi valinnoiksi mustikkapohjalla varustetulle mäntykangastontille sekä tyylinsä että kestävyytensä puolesta.

Narsissit Thalia ja Thalia Sun

Pidän orkideanarsissien (Narcissus Triandrus-ryhmä) herkän vaatimattomasta muodosta. Thalia-lajikkeiden ujosti nyökkäävät kukat ovat  kapeahkot ja viehkon tuoksuvat. Rivaripihalla orkideanarsissin eri lajikkeet kukkivat touko-kesäkuussa. Ensimmäiseksi puhkeaa kukkaan vaaleankeltainen ja piskuinen Havera, ja pian tämän jälkimainingeissa Thaliat aloittavat runsaan kukintansa.

LRG_DSC02615

Suositulla valkoisella Thalia-lajikkeella on sisar  nimeltä Thalia Sun. Tämän lajikkeen torvi on hennon vaaleankeltainen ja tuo mukavaa kontrastia muuten vaatimattomaan kukintoon. Pidän Thalia Sunista kenties enemmän kuin yksivärisestä. Erityisen hurmaava Thalia Sun on puistolemmikkien ja kevätkaihonkukkien seurassa.

LRG_DSC02684

Orkideanarsissien sanotaan olevan hieman talvenarkoja, mutta täällä Rivaripihalla ne ovat kukoistaneet vuodesta toiseen aurinkoisella ja lämpimällä kasvupaikalla. Olen istuttanut Thaliani suoraan humusrikkaaseen, hiekansekaiseen metsänpohjaan ja huolehdin vuosittain niiden lannoituksesta kukinta-aikaan luonnonmukaisella luujauholla.

Persiansinililja

Persiansinililjat (Scilla mischtschenkoana) asuttavat pihapihlajien alle rakentamaani kohopenkkiä. Ne ovat huomattavasti rotevampia kuin posliinihyasintit (Puschkinia scilloides), joihin ne toisinaan sekoitetaan.

IMG_3331 (1)

Tähtimäiset kukat ovat hennon vaaleansiniset. Kukat avautuvat heti kukkavarren noustessa maasta. Kukinnan edetessä kasvista kuitenkin kasvaa reilu vaaksan mittainen yksilö.

IMG_1768

Erityisen kauniita persiansinililjat ovat yhdistettyinä pinkkeihin kukkiin. Yritin lisätä shokkipinkkiä himalajanesikkoa (Primula rosea ’Gigas’) pihlajapenkkeihin pari vuotta sitten, mutta tänä keväänä en nähnyt niistä vilaustakaan. Keväthurman varmistaakseni istuttelin tänä syksynä hempeän vaaleanpunaista pikkusinililjaa (Scilla bifolia ’Rosea’) persiansinililjojen väleihin.

Kevätkurjenmiekka

Tänä keväänä ihastuin suorilta kevätkurjenmiekkojen (Iris reticulata) intensiivisen väriseen kukintaan. Olen istuttanut kevätkurjenmiekkoja penkkiin, jonka mullosta peittää suht tiivis pikkutalviokasvusto. Tanakat sipulikasvit jaksavat puskea maanpeittokasvin läpi ilman vaurioita.

IMG_7524 (1)

Istutin kevätkurjenmiekkoja myös suoraan metsänpohjaan. Suureksi yllätyksekseni myös ne nousivat todella upeasti ja kukkivat useamman viikon, vaikka kevät oli kaikkea muuta kuin leppeä.

LRG_DSC02082 (1)

Rivaripihan kasvuolosuhteet huomioiden suhtaudun kevätkurjenmiekkojen kasvatukseen yksivuotisina. Niinpä siis kykin jälleen tänä syksynä istutuspuuhissa ja lykkäsin liki sata kurjenmiekan sipulia penkkeihin ja metsänpohjaan. Toivottavasti talvi on suotuisa ja ensi keväänä saan taas nauttia hengästyttävästä väriloistosta.

IMG_7906 (1)

Idänsinililja

Idänsinililja (Scilla siberica) on minulle kaikkea muuta kuin arkinen kevätkukkija. Kaikista aikaisista kevätkukkijoista juuri idänsinililjat viihtyvät erittäin hyvin Rivaripihalla. Jo näiden neljän vuoden aikana olen nähnyt, miten kasvustot suurenevat sivusipulien ja siemenlisäyksen ansiosta.

LRG_DSC02128 (1)

Erityisen kauniilta idänsinililjat näyttävät metsänpohjassa humuksen ja mustikanvarpujen keskellä. Olen istuttanut sipulit 3–5 kasvin ryhmiin suhteellisen harvaan, jotta skillojen kukinta-aikaan lähes joka puolella puutarhaa olisi sinisiä jalokivikimppuja.

IMG_1718

Vaikka pidänkin kovasti isänsinililjan tummansinisestä perusmuodosta, olen myös ostanut niille kaveriksi vaaleammansinistä ’Spring beauty’ -lajiketta. Toivon, että ensi keväänä skilloja olisi pihalla jopa pienien kevätkimppujen tarpeiksi.

IMG_8275 (1)

Kirjopikarililja

Alkuun arastelin kirjopikarililjan eksoottista ruutukuviota ja ajattelin, ettei kasvi kenties sovi luonnonmukaiselle Rivaripihalle. Toisin kuitenkin kävi, kun kokeiluna istutin kymmenisen sipulia huonokuntoiselle nurmikonpläntillemme.

LRG_DSC02437 (1)

Kirjopikarililjan kellomainen kukinto on todella kaunis huojuessaan kevättuulten mukana. Tänä syksynä hamstrasin alennuksesta pari sataa sipulia lisää ja istuttelin niitä kostealle pohjoispuolen etupihalle, joka kasvaa harvaa nurmea. Lisäsin kirjopikarililjoja myös terassia lähinnä  olevaan kukkapenkkiin, jossa kasvaa keväisin mm. erilaisia vuokkoja.

LRG_DSC02325 (1)

Yhden huonon puolen kirjopikarililjoista kuitenkin keksin. Ne vetävät liljakukkoja puoleensa kuin valo vaaksiaisia. En ole aikaisempina vuosina liljakukkoja pihaltani tavannut, mutta kirjopikarililjojen myötä listin niitä useampia kevään aikana.

Tähtitulppaanit

Istutin tähtitulppaaneja (Tulipa humilis) ensimmäisen kerran vuosi sitten ja se oli menoa se. Vaikka tähtitulppaanit ovatkin lyhytvartisia, niiden olemus ja intensiteetti värin suhteen ei kalpene korkeampien tulppulajikkeiden rinnalla.

LRG_DSC02496 (1)

Olen istuttanut tähtitulppaaneja perennojen väliin kohopenkkeihin. Lähinaapureina tähtitulppaaneilla on jouluruusuja, kärhöjä, purppuraheisiangervo ja kellukoita.

LRG_DSC02411 (1)En voisi kuvitella Rivaripihan kevättä ilman sipulikasveja. Vaikka täällä viihtyy jonkun verran aikaisin keväällä kukkivia perennoja (esimerkiksi pikkutalvio, kevätkaihonkukka, vaaleajouluruusu ja tuoksuorvokki), sipulikasvit virittävät kasvukauden alkuun kunnon värifanfaarilla. Näitä kuvia katsellessa usko ensi kevään ihanuuteen sen kuin vahvistuu.

Puutarhavuoden onnistujat TOP 5

Hups, edellisestä kirjoituksesta on liki vuosi aikaa. Kokopäivätyön ja pikkulapsiperheen tetris on välistä niin kiihkeätempoista, että toisinaan sitä joutuu jättämään keskittymistä ja aikaa vievät harrastukset vähemmälle huomiolle.

Puutarhurointia en ole jättänyt, ja tämän harrastuksen jatkumisesta kielii säännöllisesti päivittynyt Rivanripihan Sannan Instagram-kuvagalleria. Silmäilin tämän poikkeuksellisen kuuman ja kuivan puutarhavuoden kuvia ja nappasin sieltä viisi Rivaripihan kukkeinta kasvia. Tässä puutarhani onnistujat vuodelta 2018:

SIJA 5: AKILEIJAT (Aquilegia)

Akileijakasvustot runsastuvat vuosi vuodelta. Tänä vuonna minua ilahduttivat erityisesti ’Barlow’-lajikkeet ja mummon myssyjä muistuttavat ’Petticoat pink’- ja ’Tower light blue’ -lajikkeet.

Lehtoakileijojen lisäksi valkoinen kääpiöjapaninakileija (Aquilegia flabellata var pumila ’Alba’) ja tunnistamaton, kenties jaloakileija (Aquilegia caerulea hybrida ’Mc Kana’) kukkivat tänä kesänä hyvin kauniisti. Kääpiöjapaninakileijaa yritän lisätä siemenestä terassipenkin reunuskasviksi, niin suloinen se on.

SIJA 4: PALAVA RAKKAUS (Lychnis chalcedonica)

Näyttökuva 2018-11-20 kello 17.18.52

Tämän vuoden super yllättäjä oli vaaleanpunainen palava rakkaus ’Carnea’. Tämä pitkän huiskea kaunotar aloitti kukintansa varhain kesäkuussa. Kukintaa riitti aivan marraskuun ensimmäiselle viikolle asti – kiitos uskollisen ohikukkineiden kukintojen poistamisen.

Näyttökuva 2018-11-20 kello 17.22.34

Rakkauteni tätä kasvia kohtaan leimahti kuluneen kasvukauden aikana niin suureksi, että nyt on hakusessa kasvin valkoinen ’Alba’-lajike.

SIJA 3: KÄRHÖT (Clematis)

Rivaripihalla oli todellinen kärhöjen kesä. Vaikka sainkin olla alituiseen kastelemassa nuoria kasveja, kaikki vaivannäkö kesäkuumalla todellakin kannatti.

Kenties parhaiten kukkivat pienikukkaiset kello-, viini- ja tiukukärhöt. Näiden lisäksi lumikärhö ’Paul Farges’ oli kukinnassaan täysin omaa huikeaa luokkaansa. Äitini luona ihastuin herkkään pensaskärhöön (Clematis recta) ja toivonkin, että löydän tuon kauniin kasvin myös Rivaripihalle.

Ensi keväänä saakin jännätä, miten alppikärhöt (Clematis alpina) ’Pink flamingo’, ’Cecile’ ja ’Helsingborg’ lähtevät kasvuun.

SIJA 2: PUNAKOSMOS (Cosmos bipinnatus ’Velouette’)

Näyttökuva 2018-11-20 kello 17.37.38

Olen ennenkin kasvattanut kosmoksia siemenestä, mutta tänä vuonna Mustilan puutarhan arvontavoittona valitsemani ’Velouette’-lajike on kuin minulle tehty. Sen moniväristen kukkien väriskaala liukuu aivan tumman viininpunaisesta puhtaaseen valkoiseen.

Näyttökuva 2018-11-20 kello 17.46.39

Pidän kovasti siitä, että yhdestä paketista siemeniä saa näin moniulotteisen kukkatarhan aikaiseksi.

Kosmoksetkin kukkivat heinäkuun puolivälistä ensimmäisiin yöpakkasiin asti, kun muisti ahkerasti nyppiä pois ohikukkineet kukinnot. Ja kyllä, ensi vuoden siemenet tästä lajikkeesta on jo hamstrattu.

SIJA 1: MAKSARUOHOT (Sedum / Hylotelephium)

Rivaripihan kasvikuninkaallisen titteli menee ansaitusti maksaruohoille. Nämä ryhdikkäästi vartensa kantavat kaunokaiset ovat hurmaavia keväällä pilkistävistä lehtiruusukkeista aina ruskan käsittelemiin täysimittaisiin kasveihin saakka. Erityisen häikäisevä tänä vuonna on ollut komeamaksaruoho (Hylotelephium) ’Herbstfreude’.

Aurinkoisella harjumaastollamme viihtyy useampikin lajike. Olen haalinut aika tavalla tummalehtisiä syysmaksaruohoja. Hakusessa on vielä jokin valkokukkainen lajike.

Olipa muuten vaikea valita vain viisi kulunutta kesää värittänyttä kasvia. Erinomaisesti esiintyneitä kasveja tänä vuonna olivat myös monet kurjenpolvet, pionit, varjoliljat, kevätkurjenmiekat ja jouluruusut.

Taidankin jossakin vaiheessa tehdä ihan oman postauksensa kevätpuutarhan parhaista kukkijoista. Siihen postaukseen saadaankin useampi uusi sipulikasvituttavuus.