Kuukauden kasvi: orvokki

Onko teille koskaan käynyt niin, että lempikasvianne tiedusteltaessa huomaatte vaihtavanne sitä aina kasvukauden vaiheen mukaan? Minulle nimittäin on. Osittain tästä syystä Rivaripihalla käynnistyy uuden vuoden kunniaksi Kuukauden kasvi -kirjoitussarja. Kirjoitussarjassa käsittelen kunkin hetken suosikkikasvejani ja valotan syitä, miksi juuri tuo kasvi on minulle niin tärkeä.

Tammikuussa ajatukseni ovat orvokeissa. Tammikuu on kenties hieman outo ajankohta fiilistellä orvokkeja, mutta näissä kasveissa kiteytyy tulevan kasvukauden väriloisto varhaisesta keväästä myöhään syksyyn. Orvokit onnistuvat aina, myös meiltä suurpiirteisimmiltä puutarhureilta.

Ensi viikolla lykkään kookosmultaan ensimmäiset siemenkylvöt. Idätykseen menevät violetti ’Penny Violet’, musta’ Black King’ ja rimpsureunainen sininen ’Gams’. Tarhaorvokkien lisäksi haluan lisätä Rivaripihan tuoksuorvokkivalikoimaa. Kylmäkäsittelyn kautta yritän saada itämään ’Memories’ ja ’Queen Charlotte’ -lajikkeita.

IMG_3715

Orvokeissa minua kiehtoo ensinnäkin niiden uskomaton sitkeys. Rivaripihalla jotkut orvokit ovat kehittäneet nuppuja jopa lumipeitteen alla. Orvokit eivät säikähdä kylmää, vaan päinvastoin säätävät volat kaakkoon ja pistävät tallaa pohjaan viileässä. Tästä syystä orvokit ovatkin mitä mainioimpia ruukkukasveja kevään ja syksyn viileydessä.

Orvokeissa ihanaa on myös värikirjo ja tuoksu, joka sopii mainiosti tuoksuyliherkän nuuskuteltavaksi. Nuukaa puutarhuria puolestaan viehättää orvokkien uskomaton uusiutumis- ja lisääntymiskyky. Olen elvyttänyt karrelle palaneita kasveja kukkiviksi leikkaamalla ne maata myöten ja lisäämällä hieman merileväuutetta kasteluveden joukkoon. Lisää kasveja saa helposti siemenkylvöjen kautta.

Orvokeilla on myös uskomaton kyky muuttaa inhokkivärit varsin siedettäviksi. En oikein pidä oranssista, mutta jostain ihmeellisestä syystä oranssit orvokit ovat kerrassaan viehättäviä. Kumma juttu.

Rivaripihan ensimmäiset orvokit olen ostanut aina huhtikuussa. Nyt toivon, että siemenkylvöjen kautta saisin kukkivaksi valtaosan ruukkuihin tulevista orvokeista jo maaliskuun aikana. Peukut pystyyn!

Mainokset

Kahden kattilan hernepasta

Kenties paras, helpoin ja nopein hernepastan ohje tulee tässä. Ei tahnojen tekemistä, ei massiivista pilkkomista, ei paahtamista. Vain kaksi kattilaa. Aperitiivina lyhyt tarina.

rachael-gorjestani-154907-unsplash

Olemme perheessämme vähentäneet tuntuvasti lihansyöntiä viime kesästä lähtien. Perheen aikuiset ovat käytännössä kasvissyöjiä, joskin käytämme vastuullisesti kalaa ja kananmunia. Lapsemme saavat kotioloissa pääsääntöisesti kasvisruokaa, mutta koulussa ja päiväkodissa ovat sekasyöjiä. Syyt muutokseen ovat moninaiset: Minä olen huolissani ilmastosta ja suvun syöpätilastojen vaikutuksesta omaan ja lasteni terveyteen. Siippa puolestaan kantaa huolta tuotantoeläinten kohtelusta ja pohtii ihmisen oikeutta riistää lajityypillinen elämä toiselta tuntevalta lajilta.

Lapsillemme meidän vanhempien ruokatottumusten muutos on ollut yllättävän kova paikka. Lapsinäkökulman voi ymmärtää, kun tietää, että 5- ja 8-vuotiaiden ehdottomia lempiruokia ovat pasta bolognese, lihapullat, jauhelihatacot ja kanapitat. Niinpä meidän vanhempien tehtävä on kehittää kasvisruokia, jotka saavat suut napsaamaan ja liharuuat unohtumaan edes hetkeksi.

Ja avot: nyt on Sannan keittiössä loihdittu Kahden kattilan hernepasta, jota on vesi kielellä pyydetty useampaan otteeseen lounaaksi tai päivälliseksi. Hitaasti lämpenevä esikkokaan ei tarvinnut kuin yhden maistelukerran, jonka jälkeen annos kelpuutettiin vakkariksi arkiruokien listoille.

jonathan-pielmayer-40070-unsplash

Kahden kattilan hernepastan ohje

(2 aikuista + 2 lasta)

300 g kuivaa spaghettia tai muuta mieleistä pastaa
vettä
50 g voita
oliiviöljyä
1–2 valkosipulin kynttä
1 ps kotimaisia pakasteherneitä tai 200 g tuoreita herneitä
mustapippuria
sormisuolaa
sitruunamehua
parmesan-juustoa

  1. Mausta pastan keitinvesi kunnolla suolalla. Laita pasta kiehuvaan veteen. Pasta on kyllin kypsää, kun siinä on purutuntumaa jäljellä.
  2. Pastan kypsyessä kuori ja pilko valkosipuli ohuiksi viipaleiksi. Kuullota viipaleet kevyesti kasarissa voi-öljyseoksessa. Älä ruskista!
  3. Lisää pakasteherneet kasariin ja kuullota hetki. Heitä joukkoon pari ruokalusikallista pastan keitinvettä. Mausta mieleiseksesi mustapippurirouheella, sormisuolalla ja lorauksella sitruunamehua.
  4. Pyöräytä herneet kypsän pastan joukkoon, raasta annoksen päälle parmesan-juustoa ja tarjoile heti.
  5. Hämmästele, kuinka nopeasti tämä herkkupasta katoaa innokkaiden ruokailijoiden suihin.

Rachael Gorjestani

Jonathan Pielmayer

Hyvinvointia puutarhasta

Kun neljä vuotta sitten ostimme Rivaripihan omaksenne, en saattanut aavistaakaan, millainen hyvinvoinnin lähde pienestä puutarhasta minulle muotoutuisi. Puutarhan hyvää tekevä vaikutus konkretisoitui minulle todenteolla talvella 2016, kun möyrin syvällä kaamosmasennuksessa ja tajusin kaipaavani puutarhaani todella paljon. Parissa vuodessa Rivaripihasta oli tullut minulle ikään kuin salaa monellakin tapaa tärkeä.

Oma tila

IMG_8928Ärsykkeille herkkänä introverttina kaipaan paljon omaa tilaa ja rauhaa, jotta voin ladata akkujani arjen kuormasta selvitäkseni. Puutarha on osoittautunut oivaksi paikaksi löytää tilaa ja hiljaisuutta pikkulapsiperheen arjessa. Vaikka perheemme nuorimmainen – se papupata – viihtyy erinomaisesti puutarhassa, saan hänelle pikkutehtäviä antamalla sopivasti myös omaa tilaa ja aikaa hengähtää.

Oma tila tarkoittaa myös konkreettista tilaa, jossa asiat on järjestetty minun mieleni mukaan. Kodin sisätiloissa joutuu tekemään paljon kompromisseja muiden hyväksi ja makumieltymysten huomioimiseksi. Puutarha on kuitenkin alusta alkaen ollut minun ”huoneeni”, jonka ”sisustusratkaisuissa” minun ei tarvitse huomioida muiden tarpeita ja mieltymyksiä. Pihakalliomme takana oleva leikkipuisto mahdollistaa myös sen, ettei puutarhassa tarvitse huomioida lasten tarpeita – keinut, hiekkikset, karusellit ja muut kun löytyvät heti rajan takaa.

Luovuuden koekenttä

img_3428En aikaisemmin ole pitänyt itseäni visuaalisesti luovana ihmisenä. Puutarhan myötä olen kuitenkin löytänyt tämän luovuuden lajin myös itsestäni. Mietin paljon puutarhani luontaista metsäpuutarhan henkeä kasvivalintoja pohtiessani. Mallailen kasviyhdistelmiä ja tunnustelen, miten erilaiset värit, lehtimuodot ja pintarakenteet toimivat yhdessä.

Luovuus korostuu myös silloin, kun otan puutarhastani valokuvia. Valokuvien myötä mietin valoa, puutarhan rakenteita, kasvivalintoja ja eri vuodenaikojen ilmettä. En ajattele puutarhaani joskus valmiina tilana, vaan näen sen ennemminkin luovuuden koekenttänä, joka muuntuu ja muokkaantuu minun ja luonnon yhteistyön seurauksena.

Hetkeen kiinnittymistä

IMG_6778Ruuhkavuosien pyörityksessä tarvitsen asioita, jotka ovat tässä ja nyt. Esimerkiksi siementen kylväminen, pikkuisten taimien kouliminen ja uudelleen istuttaminen ovat ihanan automaattista puuhaa, jossa sormet käyvät hetkeen keskittyen. Siemenkylvöissä ja taimien käsittelyssä on mielestäni jotain samaa kuin käsitöissä, joita harrastan etenkin talvikuukausina. Vaikka pienten taimien käsittelyssä vaaditaan voimakasta keskittymistä juuri siihen hetkeen, työtä tehdään kuitenkin tulevaisuutta – tulevan kasvukauden kukkaloistoa – ajatellen. Samoin käsitöissä mieli on tiukasti kiinni ohjeen seuraamisessa, vaikka tavoitteena on se maailman ihanin neulepaita tai -takki.

Ulkoilmaa, valoa ja liikuntaa

LRG_DSC02692Kun puutarhurointi on talviaikaan tauolla, ajattelen puutarhaani päivittäin, teen suunnitelmia tulevalle kasvukaudelle ja unelmoin erilaisista pikkuprojekteista, joita puutarhassani voisin toteuttaa. Huomaan myös kaipaavani ulkoilmaa ja luontaista liikuntaa, jota puutarhurointi minulle suo.

Ulkoilun ja hyötyliikunnan lisäksi puutarhuroinnissani on kyse valon määrän maksimoinnista. Elän puoliteholla lokakuusta maaliskuun puoliväliin johtuen suurelta osin eteläisen rannikkoseudun synkän harmaasta kaamoksesta. Kun päivät pitenevät ja kevään valon myötä puutarhassa vietettävä aika kasvaa, kohenee myös mielialani.

Voi rakas Rivaripihani, en voisi enää ajatella elämää ilman sinua ja hyvää tekevää vaikutustasi!

Valloittava vaaleajouluruusu metsäpuutarhassa

Vanhoja valokuvia varmuuskopioidessani törmäsin kuvaan, johon olin ikuistanut kotimaisen vaaleajouluruusun (Helleborus niger) taimen puutarhassani. Olin ostanut tuon jouluruusun lähikaupastani joulukuussa 2015. Näin todella paljon vaivaa, että sain sen pidettyä saviruukussaan hengissä kevääseen asti. Annoin kasville kylmäkylpyjä tuomalla lunta sen juuristolle. Välillä siirsin sen terassille happihyppelylle. Toisinaan kyselin somessa hermostuksissani ohjeita, kun lehdet käpristyivät paperimaisiksi ja murentuivat sormissa palasiksi.

DSC04446

Vasta kun siirsin sen pysyvästi terassin oven viereen lattialle, jossa on lievästi vetoista, jouluruusu alkoi pukata uutta lehteä ja voi silmin nähden hyvin. Tosin kun olin istuttanut jouluruusun pihapihlajien juurelle pykättyihin kohopenkkeihin, kevään 2016 yllätysaurinkoinen huhtikuu korvensi nuo ihanat vihreät lehdet kermanvaaleiksi korpuiksi. Ajattelin, että kasvi löisi tässä vaiheessa viimeistään hanskansa naulaan ja käskisi minun pitää tunkkini.

DSC07458

Yllätys oli melkoinen, kun marraskuun lopussa bongasin pihlajan lähettyviltä uutta kasvustoa, josta ei voinut erehtyä. Vaaleajouluruusuni oli hengissä ja se oli ajatellut kaikista koettelemuksistaan huolimatta kukkia!

Rakensin kasville huolellisesti väljän talvisuojauksen havuista ja kuivuneista tuoksuherneen varsista. Kävin tuon tuosta kuikkimassa, että kasvilla olisi kaikki kunnossa. Huhtikuussa 2017 se ilahduttikin minua varsin kauniilla kukinnallaan.

IMG_1410

Vuonna 2017 jouluruusu jaksoi tehdä vain yhden kukan kukkivaksi asti, mutta millainen kaunokainen tuo kukka olikaan! Varsi oli huikean paksu, lehdistö elinvoimainen ja itse kukinto vain parani vanhetessaan.

IMG_1831

Tänä vuonna vaaleajouluruusuni otti keväästä kaiken ilon irti. Aavistelin jo viime joulukuussa bongattujen nuppujen perusteella, että kukinta olisi runsaampaa kuin vuosi sitten. Tein jälleen ilmavat talvisuojaukset havuista kasvin päälle ja odottelin kevättä.

LRG_DSC01711 (1)

Ihana lupaus keväästä saatiin maaliskuun loppupuolella, kun jouluruusun kukat alkoivat väkipakolla puskea tietään ulos hangen läpi. Vaaleajouluruusu vaikutti nauttivan viileästä (no okei, kylmästä) keväästä ja jaksoi kukkia huimat kuusi viikkoa putkeen.

IMG_7856 (1)IMG_7780 (1)

Pidän kovasti tavasta, jolla vaaleajouluruusu ikääntyy. Ainakin tässä minun kohopenkissäni jouluruususta tulee intensiivisen roosa. Myös tähtimäiset siemenkodat ovat superkauniit ja ne pidentävät kasvin koristeellisuutta pitkälle kesäkuuhun.

LRG_DSC02269 (1)

Tänä vuonna onnistuin keräämään tästä yksilöstä siemeniä ja toivon, että onnistun kasvattamaan juuri tämän kasvin määrää puutarhassani. Ja mikäli lähikaupastani löytyy jälleen juuri tätä samaa kasvia joulukukkamyynnistä, niin mukaani lähtee takuuvarmasti useampikin yksilö.

Metsäpuutarhan parhaat sipulikasvit

Olemme asuttaneet Rivaripihaa nelisen vuotta, joten minulla on vuonna 2019 alkamassa viides puutarhavuosi. Näiden vuosien aikana olen löytänyt sipulikasveja, joita ilman en enää osaisi metsäistä puutarhaani kuvitella. Nämä sipulikasvit ovat osoittautuneet hyviksi valinnoiksi mustikkapohjalla varustetulle mäntykangastontille sekä tyylinsä että kestävyytensä puolesta.

Narsissit Thalia ja Thalia Sun

Pidän orkideanarsissien (Narcissus Triandrus-ryhmä) herkän vaatimattomasta muodosta. Thalia-lajikkeiden ujosti nyökkäävät kukat ovat  kapeahkot ja viehkon tuoksuvat. Rivaripihalla orkideanarsissin eri lajikkeet kukkivat touko-kesäkuussa. Ensimmäiseksi puhkeaa kukkaan vaaleankeltainen ja piskuinen Havera, ja pian tämän jälkimainingeissa Thaliat aloittavat runsaan kukintansa.

LRG_DSC02615

Suositulla valkoisella Thalia-lajikkeella on sisar  nimeltä Thalia Sun. Tämän lajikkeen torvi on hennon vaaleankeltainen ja tuo mukavaa kontrastia muuten vaatimattomaan kukintoon. Pidän Thalia Sunista kenties enemmän kuin yksivärisestä. Erityisen hurmaava Thalia Sun on puistolemmikkien ja kevätkaihonkukkien seurassa.

LRG_DSC02684

Orkideanarsissien sanotaan olevan hieman talvenarkoja, mutta täällä Rivaripihalla ne ovat kukoistaneet vuodesta toiseen aurinkoisella ja lämpimällä kasvupaikalla. Olen istuttanut Thaliani suoraan humusrikkaaseen, hiekansekaiseen metsänpohjaan ja huolehdin vuosittain niiden lannoituksesta kukinta-aikaan luonnonmukaisella luujauholla.

Persiansinililja

Persiansinililjat (Scilla mischtschenkoana) asuttavat pihapihlajien alle rakentamaani kohopenkkiä. Ne ovat huomattavasti rotevampia kuin posliinihyasintit (Puschkinia scilloides), joihin ne toisinaan sekoitetaan.

IMG_3331 (1)

Tähtimäiset kukat ovat hennon vaaleansiniset. Kukat avautuvat heti kukkavarren noustessa maasta. Kukinnan edetessä kasvista kuitenkin kasvaa reilu vaaksan mittainen yksilö.

IMG_1768

Erityisen kauniita persiansinililjat ovat yhdistettyinä pinkkeihin kukkiin. Yritin lisätä shokkipinkkiä himalajanesikkoa (Primula rosea ’Gigas’) pihlajapenkkeihin pari vuotta sitten, mutta tänä keväänä en nähnyt niistä vilaustakaan. Keväthurman varmistaakseni istuttelin tänä syksynä hempeän vaaleanpunaista pikkusinililjaa (Scilla bifolia ’Rosea’) persiansinililjojen väleihin.

Kevätkurjenmiekka

Tänä keväänä ihastuin suorilta kevätkurjenmiekkojen (Iris reticulata) intensiivisen väriseen kukintaan. Olen istuttanut kevätkurjenmiekkoja penkkiin, jonka mullosta peittää suht tiivis pikkutalviokasvusto. Tanakat sipulikasvit jaksavat puskea maanpeittokasvin läpi ilman vaurioita.

IMG_7524 (1)

Istutin kevätkurjenmiekkoja myös suoraan metsänpohjaan. Suureksi yllätyksekseni myös ne nousivat todella upeasti ja kukkivat useamman viikon, vaikka kevät oli kaikkea muuta kuin leppeä.

LRG_DSC02082 (1)

Rivaripihan kasvuolosuhteet huomioiden suhtaudun kevätkurjenmiekkojen kasvatukseen yksivuotisina. Niinpä siis kykin jälleen tänä syksynä istutuspuuhissa ja lykkäsin liki sata kurjenmiekan sipulia penkkeihin ja metsänpohjaan. Toivottavasti talvi on suotuisa ja ensi keväänä saan taas nauttia hengästyttävästä väriloistosta.

IMG_7906 (1)

Idänsinililja

Idänsinililja (Scilla siberica) on minulle kaikkea muuta kuin arkinen kevätkukkija. Kaikista aikaisista kevätkukkijoista juuri idänsinililjat viihtyvät erittäin hyvin Rivaripihalla. Jo näiden neljän vuoden aikana olen nähnyt, miten kasvustot suurenevat sivusipulien ja siemenlisäyksen ansiosta.

LRG_DSC02128 (1)

Erityisen kauniilta idänsinililjat näyttävät metsänpohjassa humuksen ja mustikanvarpujen keskellä. Olen istuttanut sipulit 3–5 kasvin ryhmiin suhteellisen harvaan, jotta skillojen kukinta-aikaan lähes joka puolella puutarhaa olisi sinisiä jalokivikimppuja.

IMG_1718

Vaikka pidänkin kovasti isänsinililjan tummansinisestä perusmuodosta, olen myös ostanut niille kaveriksi vaaleammansinistä ’Spring beauty’ -lajiketta. Toivon, että ensi keväänä skilloja olisi pihalla jopa pienien kevätkimppujen tarpeiksi.

IMG_8275 (1)

Kirjopikarililja

Alkuun arastelin kirjopikarililjan eksoottista ruutukuviota ja ajattelin, ettei kasvi kenties sovi luonnonmukaiselle Rivaripihalle. Toisin kuitenkin kävi, kun kokeiluna istutin kymmenisen sipulia huonokuntoiselle nurmikonpläntillemme.

LRG_DSC02437 (1)

Kirjopikarililjan kellomainen kukinto on todella kaunis huojuessaan kevättuulten mukana. Tänä syksynä hamstrasin alennuksesta pari sataa sipulia lisää ja istuttelin niitä kostealle pohjoispuolen etupihalle, joka kasvaa harvaa nurmea. Lisäsin kirjopikarililjoja myös terassia lähinnä  olevaan kukkapenkkiin, jossa kasvaa keväisin mm. erilaisia vuokkoja.

LRG_DSC02325 (1)

Yhden huonon puolen kirjopikarililjoista kuitenkin keksin. Ne vetävät liljakukkoja puoleensa kuin valo vaaksiaisia. En ole aikaisempina vuosina liljakukkoja pihaltani tavannut, mutta kirjopikarililjojen myötä listin niitä useampia kevään aikana.

Tähtitulppaanit

Istutin tähtitulppaaneja (Tulipa humilis) ensimmäisen kerran vuosi sitten ja se oli menoa se. Vaikka tähtitulppaanit ovatkin lyhytvartisia, niiden olemus ja intensiteetti värin suhteen ei kalpene korkeampien tulppulajikkeiden rinnalla.

LRG_DSC02496 (1)

Olen istuttanut tähtitulppaaneja perennojen väliin kohopenkkeihin. Lähinaapureina tähtitulppaaneilla on jouluruusuja, kärhöjä, purppuraheisiangervo ja kellukoita.

LRG_DSC02411 (1)En voisi kuvitella Rivaripihan kevättä ilman sipulikasveja. Vaikka täällä viihtyy jonkun verran aikaisin keväällä kukkivia perennoja (esimerkiksi pikkutalvio, kevätkaihonkukka, vaaleajouluruusu ja tuoksuorvokki), sipulikasvit virittävät kasvukauden alkuun kunnon värifanfaarilla. Näitä kuvia katsellessa usko ensi kevään ihanuuteen sen kuin vahvistuu.

Puutarhavuoden onnistujat TOP 5

Hups, edellisestä kirjoituksesta on liki vuosi aikaa. Kokopäivätyön ja pikkulapsiperheen tetris on välistä niin kiihkeätempoista, että toisinaan sitä joutuu jättämään keskittymistä ja aikaa vievät harrastukset vähemmälle huomiolle.

Puutarhurointia en ole jättänyt, ja tämän harrastuksen jatkumisesta kielii säännöllisesti päivittynyt Rivanripihan Sannan Instagram-kuvagalleria. Silmäilin tämän poikkeuksellisen kuuman ja kuivan puutarhavuoden kuvia ja nappasin sieltä viisi Rivaripihan kukkeinta kasvia. Tässä puutarhani onnistujat vuodelta 2018:

SIJA 5: AKILEIJAT (Aquilegia)

Akileijakasvustot runsastuvat vuosi vuodelta. Tänä vuonna minua ilahduttivat erityisesti ’Barlow’-lajikkeet ja mummon myssyjä muistuttavat ’Petticoat pink’- ja ’Tower light blue’ -lajikkeet.

Lehtoakileijojen lisäksi valkoinen kääpiöjapaninakileija (Aquilegia flabellata var pumila ’Alba’) ja tunnistamaton, kenties jaloakileija (Aquilegia caerulea hybrida ’Mc Kana’) kukkivat tänä kesänä hyvin kauniisti. Kääpiöjapaninakileijaa yritän lisätä siemenestä terassipenkin reunuskasviksi, niin suloinen se on.

SIJA 4: PALAVA RAKKAUS (Lychnis chalcedonica)

Näyttökuva 2018-11-20 kello 17.18.52

Tämän vuoden super yllättäjä oli vaaleanpunainen palava rakkaus ’Carnea’. Tämä pitkän huiskea kaunotar aloitti kukintansa varhain kesäkuussa. Kukintaa riitti aivan marraskuun ensimmäiselle viikolle asti – kiitos uskollisen ohikukkineiden kukintojen poistamisen.

Näyttökuva 2018-11-20 kello 17.22.34

Rakkauteni tätä kasvia kohtaan leimahti kuluneen kasvukauden aikana niin suureksi, että nyt on hakusessa kasvin valkoinen ’Alba’-lajike.

SIJA 3: KÄRHÖT (Clematis)

Rivaripihalla oli todellinen kärhöjen kesä. Vaikka sainkin olla alituiseen kastelemassa nuoria kasveja, kaikki vaivannäkö kesäkuumalla todellakin kannatti.

Kenties parhaiten kukkivat pienikukkaiset kello-, viini- ja tiukukärhöt. Näiden lisäksi lumikärhö ’Paul Farges’ oli kukinnassaan täysin omaa huikeaa luokkaansa. Äitini luona ihastuin herkkään pensaskärhöön (Clematis recta) ja toivonkin, että löydän tuon kauniin kasvin myös Rivaripihalle.

Ensi keväänä saakin jännätä, miten alppikärhöt (Clematis alpina) ’Pink flamingo’, ’Cecile’ ja ’Helsingborg’ lähtevät kasvuun.

SIJA 2: PUNAKOSMOS (Cosmos bipinnatus ’Velouette’)

Näyttökuva 2018-11-20 kello 17.37.38

Olen ennenkin kasvattanut kosmoksia siemenestä, mutta tänä vuonna Mustilan puutarhan arvontavoittona valitsemani ’Velouette’-lajike on kuin minulle tehty. Sen moniväristen kukkien väriskaala liukuu aivan tumman viininpunaisesta puhtaaseen valkoiseen.

Näyttökuva 2018-11-20 kello 17.46.39

Pidän kovasti siitä, että yhdestä paketista siemeniä saa näin moniulotteisen kukkatarhan aikaiseksi.

Kosmoksetkin kukkivat heinäkuun puolivälistä ensimmäisiin yöpakkasiin asti, kun muisti ahkerasti nyppiä pois ohikukkineet kukinnot. Ja kyllä, ensi vuoden siemenet tästä lajikkeesta on jo hamstrattu.

SIJA 1: MAKSARUOHOT (Sedum / Hylotelephium)

Rivaripihan kasvikuninkaallisen titteli menee ansaitusti maksaruohoille. Nämä ryhdikkäästi vartensa kantavat kaunokaiset ovat hurmaavia keväällä pilkistävistä lehtiruusukkeista aina ruskan käsittelemiin täysimittaisiin kasveihin saakka. Erityisen häikäisevä tänä vuonna on ollut komeamaksaruoho (Hylotelephium) ’Herbstfreude’.

Aurinkoisella harjumaastollamme viihtyy useampikin lajike. Olen haalinut aika tavalla tummalehtisiä syysmaksaruohoja. Hakusessa on vielä jokin valkokukkainen lajike.

Olipa muuten vaikea valita vain viisi kulunutta kesää värittänyttä kasvia. Erinomaisesti esiintyneitä kasveja tänä vuonna olivat myös monet kurjenpolvet, pionit, varjoliljat, kevätkurjenmiekat ja jouluruusut.

Taidankin jossakin vaiheessa tehdä ihan oman postauksensa kevätpuutarhan parhaista kukkijoista. Siihen postaukseen saadaankin useampi uusi sipulikasvituttavuus.

Piippahattuja näkyvissä

Ja ei, en viittaa otsikoinnilla tonttuihin, menninkäisiin tai muihinkaan puutarhan taikaeläviin vaan sipulikasvien piippoihin, joita on pieneksi harmikseni alkanut puskea esiin useammasta paikasta.

LRG_DSC01091

Meillä täällä etelärannikolla talvi on ollut leuto ja sateinen. Ensimmäiset vihreät piipot huomasin jo ennen marraskuun puoliväliä. Luullakseni tuo yksilö on rohkea persiansinililja (Scilla mischtschenkoana), joka kuvittelee selviävänsä rannikon lumettomasta talvesta ja viimasta ilman minkäänlaisia suojauksia.

IMG_5985

Kukkapenkistä puskee myös jotain todella tanakkaa sipulikasvin kasvua. Tämä voi olla jotain narsissia, joita tässä penkissä on useampaakin lajiketta. Tête-à-tête narsissithan (Narcissus ’Tête-à-tête’) ovat kukkineet Rivaripihalla jo syyskuusta.

LRG_DSC01295

Helmililjat (Muscari armeniacum) ovat meidän puutarhassamme noudattaneet omaa mysteeriaikatauluaan jo kolmatta vuotta. Ensimmäisenä vuonna helmililjat kukkivat syksyllä, toisena vuonna heinäkuussa. Tänä vuonna bongasin muutaman kukan keväällä, mutta pääkukinta ajoittui taas syksyyn. Myös nämä maahan upottamani uudet sipulit ottivat ja tekivät lehdet heti muutama viikko istutusten jälkeen. Luulen, että saan jälleen kerran heittää hyvästit keväällä sinisenä kukkivalle lahokannon ympäristölle.

LRG_DSC01280

Myös ruukkuihin istutetut pikkusipulit, kuten kevätkurjenmiekat (Iris reticulata), krookukset (Crocus) ja helmililjat (Muscari armeniacum) ovat ottaneet varaslähdön kevääseen. Olen hyväksynyt sen, että en pysty sipulikasvien kanssa milloinkaan pelaamaan varman päälle. Nyt todellakin toivon joko runsaita ja pysyviä lumisateita tai mahdollisimman leutoa talvea, jotta saisin nauttia mahdollisimman monipuolisesta kevätpuutarhasta kaikkine istuttamine sipulikasveineen.