Puutarhavuoden onnistujat TOP 5

Hups, edellisestä kirjoituksesta on liki vuosi aikaa. Kokopäivätyön ja pikkulapsiperheen tetris on välistä niin kiihkeätempoista, että toisinaan sitä joutuu jättämään keskittymistä ja aikaa vievät harrastukset vähemmälle huomiolle.

Puutarhurointia en ole jättänyt, ja tämän harrastuksen jatkumisesta kielii säännöllisesti päivittynyt Rivanripihan Sannan Instagram-kuvagalleria. Silmäilin tämän poikkeuksellisen kuuman ja kuivan puutarhavuoden kuvia ja nappasin sieltä viisi Rivaripihan kukkeinta kasvia. Tässä puutarhani onnistujat vuodelta 2018:

SIJA 5: AKILEIJAT (Aquilegia)

Akileijakasvustot runsastuvat vuosi vuodelta. Tänä vuonna minua ilahduttivat erityisesti ’Barlow’-lajikkeet ja mummon myssyjä muistuttavat ’Petticoat pink’- ja ’Tower light blue’ -lajikkeet.

Lehtoakileijojen lisäksi valkoinen kääpiöjapaninakileija (Aquilegia flabellata var pumila ’Alba’) ja tunnistamaton, kenties jaloakileija (Aquilegia caerulea hybrida ’Mc Kana’) kukkivat tänä kesänä hyvin kauniisti. Kääpiöjapaninakileijaa yritän lisätä siemenestä terassipenkin reunuskasviksi, niin suloinen se on.

SIJA 4: PALAVA RAKKAUS (Lychnis chalcedonica)

Näyttökuva 2018-11-20 kello 17.18.52

Tämän vuoden super yllättäjä oli vaaleanpunainen palava rakkaus ’Carnea’. Tämä pitkän huiskea kaunotar aloitti kukintansa varhain kesäkuussa. Kukintaa riitti aivan marraskuun ensimmäiselle viikolle asti – kiitos uskollisen ohikukkineiden kukintojen poistamisen.

Näyttökuva 2018-11-20 kello 17.22.34

Rakkauteni tätä kasvia kohtaan leimahti kuluneen kasvukauden aikana niin suureksi, että nyt on hakusessa kasvin valkoinen ’Alba’-lajike.

SIJA 3: KÄRHÖT (Clematis)

Rivaripihalla oli todellinen kärhöjen kesä. Vaikka sainkin olla alituiseen kastelemassa nuoria kasveja, kaikki vaivannäkö kesäkuumalla todellakin kannatti.

Kenties parhaiten kukkivat pienikukkaiset kello-, viini- ja tiukukärhöt. Näiden lisäksi lumikärhö ’Paul Farges’ oli kukinnassaan täysin omaa huikeaa luokkaansa. Äitini luona ihastuin herkkään pensaskärhöön (Clematis recta) ja toivonkin, että löydän tuon kauniin kasvin myös Rivaripihalle.

Ensi keväänä saakin jännätä, miten alppikärhöt (Clematis alpina) ’Pink flamingo’, ’Cecile’ ja ’Helsingborg’ lähtevät kasvuun.

SIJA 2: PUNAKOSMOS (Cosmos bipinnatus ’Velouette’)

Näyttökuva 2018-11-20 kello 17.37.38

Olen ennenkin kasvattanut kosmoksia siemenestä, mutta tänä vuonna Mustilan puutarhan arvontavoittona valitsemani ’Velouette’-lajike on kuin minulle tehty. Sen moniväristen kukkien väriskaala liukuu aivan tumman viininpunaisesta puhtaaseen valkoiseen.

Näyttökuva 2018-11-20 kello 17.46.39

Pidän kovasti siitä, että yhdestä paketista siemeniä saa näin moniulotteisen kukkatarhan aikaiseksi.

Kosmoksetkin kukkivat heinäkuun puolivälistä ensimmäisiin yöpakkasiin asti, kun muisti ahkerasti nyppiä pois ohikukkineet kukinnot. Ja kyllä, ensi vuoden siemenet tästä lajikkeesta on jo hamstrattu.

SIJA 1: MAKSARUOHOT (Sedum / Hylotelephium)

Rivaripihan kasvikuninkaallisen titteli menee ansaitusti maksaruohoille. Nämä ryhdikkäästi vartensa kantavat kaunokaiset ovat hurmaavia keväällä pilkistävistä lehtiruusukkeista aina ruskan käsittelemiin täysimittaisiin kasveihin saakka. Erityisen häikäisevä tänä vuonna on ollut komeamaksaruoho (Hylotelephium) ’Herbstfreude’.

Aurinkoisella harjumaastollamme viihtyy useampikin lajike. Olen haalinut aika tavalla tummalehtisiä syysmaksaruohoja. Hakusessa on vielä jokin valkokukkainen lajike.

Olipa muuten vaikea valita vain viisi kulunutta kesää värittänyttä kasvia. Erinomaisesti esiintyneitä kasveja tänä vuonna olivat myös monet kurjenpolvet, pionit, varjoliljat, kevätkurjenmiekat ja jouluruusut.

Taidankin jossakin vaiheessa tehdä ihan oman postauksensa kevätpuutarhan parhaista kukkijoista. Siihen postaukseen saadaankin useampi uusi sipulikasvituttavuus.

Puutarhavuoden onnistujat

IMG_2447

Kylmän ja kostean kevään ja kesän vaikutus näkyi Rivaripihalla yllättävän selkeästi. Esimerkiksi kurjenmiekoista en saanut tänä kesänä nauttia lainkaan. Samoin pionien kukinta oli kovin laimeaa edellisvuoteen verraten ja suorakylvöt epäonnistuivat lähes täysin. Siinä missä toisten kasvien loisto oli kovin laimeaa, niin muutamat kasvilajit suorastaan ilottelivat viileässä ja kosteassa kelissä. Kuvassa näkyvä kellukka (Geum ’Mai Tai’) oli yksi kukoistajista. Ensimmäinen Mai Tain kukka avautui varhain kesäkuussa ja säänöllinen kuihtuvien kukkien nyppiminen edesauttoi kukintaa pitkälle elokuuhun asti.

IMG_2670

Myös erilaiset kurjenpolvet (Geranium) eivät olleet moksiskaan menneen kesän olosuhteista. Olen jostain lukenut, että jos kukkavarret leikkaa heti kukinnan jälkeen, niin kurjenpolvet ilahduttavat vielä toisella syyskukinnalla. Tänä vuonna en uskaltanut kukkavarsia vielä leikellä, koska kasvini ovat hyvin nuoria, mutta ensi vuonna kenties kokeilen tätä kikkaa.

IMG_2446

Myös Rivaripihalla luonnostaan viihtyvät saniaiset ottivat varsinaisen kasvuspurtin. Lisäsin jo olemassa olevien saniaisten joukkoon vielä japaninhiirenporrasta (Athyrium niponicum ’Pictum’) ja kanadanhiussaniaista (Adiantum aleuticum). Toivon kovasti, että nämä selviäisivät talvesta.

 

IMG_2726

Koko kesän kukinnallaan ilahdutti myös kiiltomalva (Malva sylvestris ’Blue Fountain’). Yritin metsästää tästä siemeniä, mutta mielestäni siemenkodat kumisivat tyhjyyttään. Mahdoinkohan olla liian myöhään liikenteessä? Kiiltomalvan kaunis ja pitkäkestoinen kukinta innosti minua kokeilemaan syyskylvön kautta, josko maurinmalva viihtyisi näillä kulmilla.

Tässäpä Rivaripihan kesän 2017 komeimmat. Seuraavassa postauksessa luon vielä katsauksen tämän vuoden syksyyn.

Akileijat Rivaripihalla

DSC08281

Rivaripihan kesä- ja heinäkuu oli yhtä akileijojen juhlaa. Kukkipa alppiakileija ihan syyskuuhun asti. Jos muut perennat eivät oikein jaksaneet iloitella kylmässä ja kosteassa, niin akileijat eivät ilmoista pahastuneet. Paraatipenkissä hurmasivat kilvan kuvassa näkyvät sinivioletti ja suurehkokukkainen alppiakileija (Aquilegia alpina), vaaleanpunainen lehtoakileija (Aquilegia vulgaris) ’Pink petticoat’ sekä haaleansinilila lehtoakileija ’Tower light blue’.

DSC08119

Paraatipenkin reunassa muutama japaninakileija (Aquilegia flabellata var. pumila ’Alba’) innostui kukkaan asti. Ostin ensimmäisenä puutarhakesänä pari kukkivaa taimea, joista ei toisena vuotena, ankaran talven jälkeen, näkynyt jälkeäkään. Onneksi sentään kukista oli varissut siemeniä penkkiin, jotta lajike onnistui säilymään.

DSC08309

Pihlajapenkkiin olen kylvänyt erilaisia ’Barlow’-lajikkeita. Kuvassa näkyvä on todella intensiivinen ja upea lehtoakileija ’Blue Barlow’.

IMG_2736

Penkistä löytyy myös ’Nora Barlow’ ja ’Black Barlow’. Etsin vielä ’Bordeaux Barlowia’, joka on huikean viininpunainen, ja ’White Barlow’ tietenkin olisi omiaan raikastamaan syvänsävyisten akileijojen kukintaa.

IMG_2652

Näiden jalostettujen akileijalajikkeiden lisäksi pihalla pompsahtelee sieltä täältä lehtoakileijan valkoista ja sinistä maatiaiskantaa. Jotkut eivät pidästä akileijoista siksi, että ne leviävät kovin helposti siemenestä eivätkä välttämättä näytä emokasviensa kaltaisilta. Minua tämä ei haittaa. Päinvastoin, yhtään akileijaa ei riivitä rikkana ylös maasta täällä Rivaripihalla.

Jos sinulla on vinkata kauniita akileijalajikkeita, niin huikkaapa ehdotuksesi kommentteihin. Akileijoihin ihastunut kiittää!

Liljat ja päivänkakkarat: Yllättävä yhdistelmä kukkapenkkiin

Sadattelin Rivaripihan Instagramissa kesällä, kun ’Spring Pinkinä’ tilaamani liljat paljastuivatkin paloauton punaisiksi yksilöiksi. Olen järjestään kartellut kaikkea kirkkaanpunaista ja -keltaista puutarhassani, joten virheellinen liljatoimitus luonnollisesti harmitti. Punainen ja keltainen marjoissa, hedelmissä ja sienissä kelpaa mainiosti, mutta kukissa ei. Jännää.

punaiset lilat kukkapenkissä

Punaiset liljat.

 

Pohdin pitkään, mitä ihmettä näille liljoille tekisin ja harkitsin jo niiden poisantamista. Mutta sitten silmiini osui alla olevat kuva Allt on Trädgård -lehdestä, joka sai minut vielä miettimään näiden kyseisten liljojen kohtaloa Rivaripihalla.

Liljat, päivänkakkarat ja kaunopunahatut

Kuva on kehno puhelinräpsy lehden sivusta, mutta antanee osviittaa kukkapenkin yllättävästä yhdistelmästä. Minusta tämä eri sävyisten liljojen (Lilium), päivänkakkaroiden (Leucanthemum) ja kaunopunahattujen (Echinacea purpurea) liitto on kerrassaan hurmaava.

Nyt suunnitelmissani on löytää jokin tummanpunainen lilja täydentämään jo noita olemassa olevia kirkkaanpunaisia yksilöitä. Äidiltäni siirsin viime kesänä tuppaan päivänkakkaroita tuonne pihan perälle valaisemaan kallion kuvetta. Kaunopunahattuja kylvin viime keväänä siemenestä. Jos ne nousevat tänä vuonna, niin laitan ne liljojen ja päivänkakkaroiden kaveriksi uuteen peräpenkkiin.

Millaisia yhdistelmiä sinulla on suunnitteilla?

Rivaripihan virhehankinnat

Monesti täällä blogimaailmassa näkee ja kuulee onnistumisista ja täydellisistä yhdistelmistä. Minä puolestani ajattelin valottaa muutamia virhehankintojani, jotka ovat opettaneet kantapään kautta, mikä metsäiselle pihalleni sopii ja mikä ei. Jostakin luin, että erityisesti pienen pihan puutarhurille tärkeämpää olisi hahmottaa, mistä kannattaa luopua ja mikä jättää hankkimatta kuin se, mitä kasveja mihinkin ostetaan. Minulla kun ei ole aikaisempaa kokemusta puutarhuroinnista, niin virhehankinnoilta en ole pystynyt välttymään.

20150728_100620.jpg

Yksi harmittavimmista virheostoksista ovat daaliat. Niin ihania kuin ne ovatkin, daaliat eivät minun puutarhaani sovi muutamasta syystä. Suurin syy piilee puutarhurissa. En halua puutarhaani kasveja, jotka vaativat joka syksyistä ylöskaivamista ja talvettamista. Yritin daalioiden mukuloiden talvettamista kylmäkellarissamme, mutta mukulat homehtuivat ilmeisesti liian kosteissa oloissa.

DSC06299.jpg

Toisekseen daaliat ovat silmääni liian ”puutarhamaisia” kasveja, jotka eivät mielestäni kaikessa koreudessaan istu mustikanvarpujen, saniaisten, metsävadelmien ja humuksen joukkoon.

20150829_104727.jpg

Daalioita saattaa löytyä myös vaatimattomamman oloisia yksilöitä, mutta minun valintani ovat olleet kaikkea muuta kuin huomiota herättämättömiä. Daalioiden lisäksi samat ongelmat kohtasin miekkaliljojen kanssa, joita istutin useita kymmeniä ensimmäisen puutarhakesäni aikana. Pistetään kokemattomuuden piikkiin.

DSC06645.jpg

Virhesiirroksi luen myös krassien kasvatuksen. Haaveissani oli, että krassit köynnöstelisivät pihlajapenkkiäni koristavaa lyhtyä pitkin, mutta joku ötö teki jatkuvasti selvää krassin lehdistä. Reikäisyyden lisäksi lehdet kellastuivat, enkä keksinyt, missä vika loppupeleissä voisi olla. Ja ne kukat, niiden piti olla purppuraisia, mutta kirkkaanpunaista ja oranssia siitä siemenpussista sikisi. Viime viikolla menetin lopullisesti hermot tähän kasviin ja annoin kompostin lahottajille lisää töitä.

DSC06374.jpg

Virhesiirtona pidän myös näiden kaunokaisten istuttamista ruukusta maahan. Ruukussa kaunokaiset toimivat tosi kivasti tummansinisten lemmikkien rinnalla, mutta multavassa maassa nämä ovat kasvaneet holtittomiksi hujopeiksi. Haluaisin tuohon pienelle nurmitilkulle sinne tänne päivänkakkaramaista kaunokaisen muotoa, mutta en ole mistään löytänyt niiden siemeniä. Vinkkejä otetaan vastaan!

DSC06255.jpg

Pionien kanssa vielä arvon. Vaikka mielestäni pionien kukat ovat erityisesti nuppuvaiheessa ihaninta ikinä, en ole varma, sopivatko ne tämän pihan tunnelmaan.

DSC06383.jpg

Ajattelin, että katson vielä ensi kesän tilannetta, kun puutarhan rakenteet ovat silloin pengerrystä ja pikkumökkiä myöten kasassa. Ehkäpä pengerrys jakaa tilan silloin niin selkeästi, ettei pionipenkki nurmialueen keskipisteenä enää haittaa.

Entäpä te rakkaat lukijat, millaisia virhehankintoja tai -siirtoja te olette tehneet?

 

 

Ihanat kärhöt metsäpuutarhassa

Olen pari kesää pähkäillyt, miten saisin nauttia kukkaloistosta vaarantamatta silti piskuisen pihani metsäistä tunnelmaa. Ensimmäisenä puutarhakesänäni laitoin puutarhaani jos minkälaista kukkivaa kasvia todeten niiden ilmeen liian ”trooppiseksi” tai ”puutarhamaiseksi” pihallemme. Ja ei kun kaivuuhommiin ja väärät taimet kiertoon. Jostain sitten äkkäsin, että kärhöthän e h k ä voisivat sopia puiden runkoja ja kalliota värittämään, mikäli en valitsisi niitä kaikkein kerratuimpia ja suurikukkaisimpia lajikkeita.

DSC06734.jpg

Ja avot! Olen aivan rakastunut kärhöjen ja metsäpuutarhan elementtien yhdistelmiin. Violettikukkaiset kärhöt näyttävät erityisen herkuilta kallion vieressä saniaisiin yhdistyessään. Kuvassa on suht pienikukkainen tiukukärhö ’Arabella’. Kallion vieressä kasvaa myös valkokukkainen tarha-alppikärhö ’Albina Plena’ ja sinikukkainen tarha-alppikärhö ’Pamela Jackman’, mutta ne eivät varmaankaan kuki vielä tänä vuonna.

DSC06752.jpg

Olen myös istuttanut jokusen kärhön pihamme isojen puiden lähelle. Kuvan hieskoivun ja jalokärhön (’Comtesse de Bouchaud’) yhdistelmästä pidän huikean paljon. Kärhön vaaleanpunaiset kukinnot korostuvat kauniisti koivun rosoisen vaaleaa pintaa vasten. Nuori yksilö on kasvanut vasta puolentoista metrin mittaan, mutta nuppuja siinä on jo runsaasti. Pihapihlajia vasten puolestaan kiipeävät tarha-alppikärhö ’Willy’, jonka valkoisia kukkia värittävät purppuraiset suonet sekä jalokärhö ’Miss Bateman’, joiden uskon kukkiessaan hohkaavan kauniisti pihlajien harmaata runkoa vasten.

Haluaisin vielä maisemoida pihan perällä töröttävän kuusenkannon kellokärhöllä (Clematis integrifolia) ja pihan toisen koivun vierelle voisin istuttaa jonkin vaaleapunakukkaisen kärhön.

Entäpä te rakkaat lukijat, hurmaavatko kärhöt myös teidät?

 

Hoitamatta helppo

Tiedättehän ne lupaukset silittämättä siististä vaatteesta? No, minä olen puutarha-asioissa vähän siihen suuntaan kallellaan. Notta hoitamatta helppoa puutarhaa olen hissukseen rakentelemassa. Tykkään kovasti puutarhahommista, ei siinä, mutta suunnitelmissa on lähes luonnonmukainen pikkupuutarha, jossa puutarhaihminen vain lisää tarvittavat lannoitteet kasvun tukemiseksi, kastelee äärimmäisen kuivilla jaksoilla ja korjaa välistä pieniä kimppuja maljakkoihin.

lehtovuokko.jpg

 

Näistä syistä olen yrittänyt löytää puutarhaan kasveja, jotka pitävät hieman humuspitoisesta maasta, leviävät mielellään ja kaipaavat mahdollisimman vähän puutarhaihmisen sekaantumista asiaintiloihin.

arovuokko.jpg

Vuokot ovat todella yllättäneet minut pitkäikäisyydellään. Esimerkiksi arovuokot (Anemone sylvestris), lehtovuokot (Anemone leveillei) ja amerikanvuokot (Anemone multifida) hämmästyttivät pitkällä kukinnallaan.

amerikanvuokko.jpg

Puutarhastani löytyy myös sini- (Hepatica nobilis), valko- (Anemone nemorosa) ja hämyvuokkoa (Anemone nemorosa ´Robinsoniana´) sekä syysvuokkoja (Anemone hupehensis).

Blogiani lukeville ei liene yllätys, että suorastaan palvon orvokkeja. Ne saavatkin varsin vapaasti siementää ja lisääntyä puutarhassa. Myös akileijoja saa tulla mielin määrin lisää.

alppiakileija2.jpg

akileija2.jpg

Samoin kaikenlaiset kellokukat ja kurjenpolvet saavat tulla Rivaripihalle viihtymään.

harakankello2.jpg

kurjenpolvi.jpg

Maanpeitekasveissa luotan pikkutalvioon (Vinca minor), rönsyakankaaliin (Ajuga reptans) ja maahumalaan (Glechoma hederacea), pensasosastolla taas syreeneihin, piskuiseen nietospensaaseen (Deutzia x ’Yuki Cherry Blossom’) ja kiiltotuhkapensaaseen (Cotoneaster lucidus).

Luulen, että tulen toki harrastamaan ruukkuistutuksia ja jokusia kesäkukkia, mutta olisi kiva, mikäli kevään sipulikukilla ja jokusilla luottohankinnoilla saisin puutarhan, joka periaatteessa kapsahtaisi silittämättä siisti -kategoriaan, mikään kasvikeräilijä kun en ole.

Entä te muut: hoitamatta helppo vai suo, kuokka ja jussi?