Metsäpuutarhan parhaat sipulikasvit

Olemme asuttaneet Rivaripihaa nelisen vuotta, joten minulla on vuonna 2019 alkamassa viides puutarhavuosi. Näiden vuosien aikana olen löytänyt sipulikasveja, joita ilman en enää osaisi metsäistä puutarhaani kuvitella. Nämä sipulikasvit ovat osoittautuneet hyviksi valinnoiksi mustikkapohjalla varustetulle mäntykangastontille sekä tyylinsä että kestävyytensä puolesta.

Narsissit Thalia ja Thalia Sun

Pidän orkideanarsissien (Narcissus Triandrus-ryhmä) herkän vaatimattomasta muodosta. Thalia-lajikkeiden ujosti nyökkäävät kukat ovat  kapeahkot ja viehkon tuoksuvat. Rivaripihalla orkideanarsissin eri lajikkeet kukkivat touko-kesäkuussa. Ensimmäiseksi puhkeaa kukkaan vaaleankeltainen ja piskuinen Havera, ja pian tämän jälkimainingeissa Thaliat aloittavat runsaan kukintansa.

LRG_DSC02615

Suositulla valkoisella Thalia-lajikkeella on sisar  nimeltä Thalia Sun. Tämän lajikkeen torvi on hennon vaaleankeltainen ja tuo mukavaa kontrastia muuten vaatimattomaan kukintoon. Pidän Thalia Sunista kenties enemmän kuin yksivärisestä. Erityisen hurmaava Thalia Sun on puistolemmikkien ja kevätkaihonkukkien seurassa.

LRG_DSC02684

Orkideanarsissien sanotaan olevan hieman talvenarkoja, mutta täällä Rivaripihalla ne ovat kukoistaneet vuodesta toiseen aurinkoisella ja lämpimällä kasvupaikalla. Olen istuttanut Thaliani suoraan humusrikkaaseen, hiekansekaiseen metsänpohjaan ja huolehdin vuosittain niiden lannoituksesta kukinta-aikaan luonnonmukaisella luujauholla.

Persiansinililja

Persiansinililjat (Scilla mischtschenkoana) asuttavat pihapihlajien alle rakentamaani kohopenkkiä. Ne ovat huomattavasti rotevampia kuin posliinihyasintit (Puschkinia scilloides), joihin ne toisinaan sekoitetaan.

IMG_3331 (1)

Tähtimäiset kukat ovat hennon vaaleansiniset. Kukat avautuvat heti kukkavarren noustessa maasta. Kukinnan edetessä kasvista kuitenkin kasvaa reilu vaaksan mittainen yksilö.

IMG_1768

Erityisen kauniita persiansinililjat ovat yhdistettyinä pinkkeihin kukkiin. Yritin lisätä shokkipinkkiä himalajanesikkoa (Primula rosea ’Gigas’) pihlajapenkkeihin pari vuotta sitten, mutta tänä keväänä en nähnyt niistä vilaustakaan. Keväthurman varmistaakseni istuttelin tänä syksynä hempeän vaaleanpunaista pikkusinililjaa (Scilla bifolia ’Rosea’) persiansinililjojen väleihin.

Kevätkurjenmiekka

Tänä keväänä ihastuin suorilta kevätkurjenmiekkojen (Iris reticulata) intensiivisen väriseen kukintaan. Olen istuttanut kevätkurjenmiekkoja penkkiin, jonka mullosta peittää suht tiivis pikkutalviokasvusto. Tanakat sipulikasvit jaksavat puskea maanpeittokasvin läpi ilman vaurioita.

IMG_7524 (1)

Istutin kevätkurjenmiekkoja myös suoraan metsänpohjaan. Suureksi yllätyksekseni myös ne nousivat todella upeasti ja kukkivat useamman viikon, vaikka kevät oli kaikkea muuta kuin leppeä.

LRG_DSC02082 (1)

Rivaripihan kasvuolosuhteet huomioiden suhtaudun kevätkurjenmiekkojen kasvatukseen yksivuotisina. Niinpä siis kykin jälleen tänä syksynä istutuspuuhissa ja lykkäsin liki sata kurjenmiekan sipulia penkkeihin ja metsänpohjaan. Toivottavasti talvi on suotuisa ja ensi keväänä saan taas nauttia hengästyttävästä väriloistosta.

IMG_7906 (1)

Idänsinililja

Idänsinililja (Scilla siberica) on minulle kaikkea muuta kuin arkinen kevätkukkija. Kaikista aikaisista kevätkukkijoista juuri idänsinililjat viihtyvät erittäin hyvin Rivaripihalla. Jo näiden neljän vuoden aikana olen nähnyt, miten kasvustot suurenevat sivusipulien ja siemenlisäyksen ansiosta.

LRG_DSC02128 (1)

Erityisen kauniilta idänsinililjat näyttävät metsänpohjassa humuksen ja mustikanvarpujen keskellä. Olen istuttanut sipulit 3–5 kasvin ryhmiin suhteellisen harvaan, jotta skillojen kukinta-aikaan lähes joka puolella puutarhaa olisi sinisiä jalokivikimppuja.

IMG_1718

Vaikka pidänkin kovasti isänsinililjan tummansinisestä perusmuodosta, olen myös ostanut niille kaveriksi vaaleammansinistä ’Spring beauty’ -lajiketta. Toivon, että ensi keväänä skilloja olisi pihalla jopa pienien kevätkimppujen tarpeiksi.

IMG_8275 (1)

Kirjopikarililja

Alkuun arastelin kirjopikarililjan eksoottista ruutukuviota ja ajattelin, ettei kasvi kenties sovi luonnonmukaiselle Rivaripihalle. Toisin kuitenkin kävi, kun kokeiluna istutin kymmenisen sipulia huonokuntoiselle nurmikonpläntillemme.

LRG_DSC02437 (1)

Kirjopikarililjan kellomainen kukinto on todella kaunis huojuessaan kevättuulten mukana. Tänä syksynä hamstrasin alennuksesta pari sataa sipulia lisää ja istuttelin niitä kostealle pohjoispuolen etupihalle, joka kasvaa harvaa nurmea. Lisäsin kirjopikarililjoja myös terassia lähinnä  olevaan kukkapenkkiin, jossa kasvaa keväisin mm. erilaisia vuokkoja.

LRG_DSC02325 (1)

Yhden huonon puolen kirjopikarililjoista kuitenkin keksin. Ne vetävät liljakukkoja puoleensa kuin valo vaaksiaisia. En ole aikaisempina vuosina liljakukkoja pihaltani tavannut, mutta kirjopikarililjojen myötä listin niitä useampia kevään aikana.

Tähtitulppaanit

Istutin tähtitulppaaneja (Tulipa humilis) ensimmäisen kerran vuosi sitten ja se oli menoa se. Vaikka tähtitulppaanit ovatkin lyhytvartisia, niiden olemus ja intensiteetti värin suhteen ei kalpene korkeampien tulppulajikkeiden rinnalla.

LRG_DSC02496 (1)

Olen istuttanut tähtitulppaaneja perennojen väliin kohopenkkeihin. Lähinaapureina tähtitulppaaneilla on jouluruusuja, kärhöjä, purppuraheisiangervo ja kellukoita.

LRG_DSC02411 (1)En voisi kuvitella Rivaripihan kevättä ilman sipulikasveja. Vaikka täällä viihtyy jonkun verran aikaisin keväällä kukkivia perennoja (esimerkiksi pikkutalvio, kevätkaihonkukka, vaaleajouluruusu ja tuoksuorvokki), sipulikasvit virittävät kasvukauden alkuun kunnon värifanfaarilla. Näitä kuvia katsellessa usko ensi kevään ihanuuteen sen kuin vahvistuu.

Rivaripihan kolmas puutarhakevät

En ole kirjoittanut kuukausiin. Kun elämä pyörii viestintään keskittyvän kokopäivätyön, pienistä lapsista huolehtimisen ja väitöskirjan viimeistelyn ympärillä, niin puutarhasta on tullut yksi niistä ainoista asioista, jossa voi sivuuttaa analysoinnin, raportoinnin, perustelemisen ja yleisen diskuteeraamisen tyystin. Olen tämän vuoden aikana kaivannut hiljaisuutta enemmän kuin mitään, ja puutarha on sitä minulle tarjonnut. Instagramissa sentään olen jaksanut olla aktiivinen.

Vaan nyt on välitilinpäätöksen aika ja aloitan muistelun keväästä. Rivaripihan kolmatta puutarhavuotta on leimannut kylmyys ja märkyys. Meillä pyrytti vielä huhtikuun lopussa lunta ihan kiitettävästi ja välistä tuntui kuin koko kevättä ei olisi kunnolla ollutkaan. Kylmyys siirsi monien tavallisesti keväällä kukkivien kasvien huippuhetkeä useammalla viikolla eteenpäin. Toisia kasveja en tavannut puutarhastani tänä vuonna laisinkaan.

IMG_1718

Sipulikasvien kukinta ei ollut läheskään niin räväkkää kuin vuosi takaperin. Krookukset (Crocus) ja idänsinililjat (Scilla siberica) ilahduttivat varmalla kukinnallaan, mutta esimerkiksi tulppaanit ja laukat epäonnistuivat lähes täysin. Tulppaanit pukkasivat pätkää vartta ja epämuodostunutta lehteä, kukkia ne eivät meinanneet lainkaan jaksaa.

DSC08011

Yllättävin tulppaanien onnistujajoukko oli kerrannaiskukkainen tulppaani ’Copper Image’, joka keräsi naapuruston vanhojen rouvien varauksettomat ylistykset etupihalla kukkiessaan. ’Copper Imagesta’ innostuneena laitoin tänä syksynä maahan mummokalsarien väristä ’La Belle Epoqueta’ ja tummaa ’Black Heroa’. Nähtäväksi jää, pääsenkö ensi keväänä nauttimaan tulppujen pionimaisesta kukinnasta.

IMG_1915

Perennapuolella lähes varmoina pitämiäni kevätkukkijoita sai etsiskellä luupin kanssa. Valkoisia ja vaaleanpunaisia puistolemmikkejä (Myosotis sylvatica) en muista tänä vuonna tavanneeni lainkaan, sinisiä sentään oli jonkun verran. Myöskään pikkutalviot (Vinca minor) eivät innostuneet samanlaiseen väri-iloitteluun kuin männä vuosina.

IMG_1843

Kevätperennoista yllättäjäpalkinnon saa tarhakylmänkukka (Pulsatilla vulgaris). Maaliskuullahan aprikoin, mahtaako tarhakylmänkukka tänä vuonna kukkia, kun vuonna 2016 se jätti kukinnan väliin.  Ja totta maar, upeaa kukintaahan ne luotia muistuttavat kukka-aiheet ennakoivat! Viileässä kevätsäässä tämä pörhistelijä jaksoi hehkua useamman viikon. Ostin Slovakian reissultani pussillisen valkoisen tarhakylmänkukan siemeniä, jotka pistin syyskylvönä hyvin läpäisevään ja kalkkipitoiseen maahan. Piskuisia siementaimia odottelen syntyväksi ensi keväänä.

IMG_1933

Kevätyllätyksen tarjosi myös Äiteeltä saamani hämyvuokko (Anemone nemorosa ’Robinsoniana’), jonka toivon valtaavan alaa mustikanvarpujen alustoilta. Hämyvuokossa ihastuttaa kaikki: nuokkuva kukkamuoto, kaksivärinen tausta ja tummanvihreät lehdet, joiden reunoissa on aavistus purppuraa.

IMG_1887

Hyasintteja (Hyacinthus orientalis) en muistanut tänä syksynä istutella paraatipenkkiini lainkaan. Saattaisikohan kaupoista vielä löytää sipuleita? Roudasta ei vielä ole tietoakaan, joten ehkä maahan voisi vielä haudata lupauksen ihanasta tuoksusta, joka minulle merkkaa kevättä joulun sijaan.

Kevään merkkejä Rivaripihalla

Jokusella asteella lämmenneet päivät ja aurinko ovat saaneet Rivaripihalla ihmeitä aikaan. Nurmen, karikkeen ja sammaleen seasta pilkottaa vaikka mitä piippoja.

Galanthus nivalis Flore pleno

Ostin viime keväänä kerrattukukkaisen puistolumikellon (Galanthus nivalis ’Flore pleno’) sipuleita ”vihreänä”, eli suoraan kukinnan jälkeen. Tökkäsin ne heti ostopäivänä paraatipenkkiin muhevan maan syliin. Näyttäisi siltä, että lumikellot nousevat terhakkaina jopa jään läpi. Mielenkiinnolla odottelen tämän lajikkeen kukkimista.

Galanthus nivalis

Täysin metsän pohjalle istuttamani puistolumikellot alkavat myös nousta karikkeen seasta. Toivon kovasti, että nämä innostuisivat leviämään puutarhassa.

tulppaanit

Maasta nousee myös jotain kookkaampaa. Mitäköhän nämä lienevät? Tähän paikkaan istuttaneeni kirjopikarililjan (Fritillaria meleagris) sipuleita, mutta nämä piipot ovat huomattavasti kookkaampia kuin kirjopikarililjan piipot. Onkohan minulla mennyt sipulit syksyllä sekaisin ja olenkin epähuomiossa nakellut tähän tulppuja? Kevät näyttää.

Omphalodes verna

Terassipenkistä nousee kevätkaihonkukkaa (Omphalodes verna). Olen iloinen, että tämä kevätkukkija viihtyy meillä, sillä sen herttamaiset lehdet ovat todella kauniit koko kasvukauden. Yritin viime vuonna lisätä kevätkaihonkukkaa rönsyistä. Kohta pitäisi selvitä, oliko lisäysyritys onnistunut.

pioni

Ja niitä pioninpiippoja pukkaa ihan urakalla. Vedin viime kesänä pionipenkin nurmettomaksi, mutta niin vain siellä kasvaa jotain pitkää kortta. Miten ihmeessä tämän saisi pelkälle mullokselle? Viime vuonna piippoja oli yhteensä 25, mutta nuppuja avautui vain neljä. Katselen vielä tämän kesän, miten pionit natsaavat puutarhan tunnelmaan. Jos fiilikset jatkuvat viime vuotisissa merkeissä, lahjon lähipiiriä juurakoilla ja keksin jotain metsäistä pihamme korkeimmalle kohdalla.

 

 

 

 

Syksyn kukkasipulisavotta

Kevään ja alkukesän kukkaloisto varmistetaan kukkasipuli-istutuksilla. Tilasin omat kukkasipulini kimppatilauksena äitini kanssa Hollannista. Herkempiä saattaa järkyttää sipulitilaukseni volyymi. DHL:n pitäisi kiikata 1300 sipulia kotiovelle tämän viikon aikana. Järkytystä kenties hieman lievittää se, että suurin osa kukkasipuleista on ns. pikkusipuleita: krookuksia, lumikelloja, englanninsinililjaa, idänsinililjaa, persiansinililjaa ja kesälumipisaraa.

Kerrottukukkaisia tulppaaneja hankin jokusia lajikkeita. ’Royal Acresista’ ja ’Black Herosta’ suunnittelin väriparia pionipenkin läheisyyteen (pahoittelen, osa kuvista on Pinterestin gallerioista, ensi keväänä takuulla vain omia kuvia).

’Copper Imagesta’ näin uskomattoman kauniita kuvia Instagramissa ja ajattelin kokeilla niitä tuohon sisäänkäynnin nurmialueelle suviruusua ympäröimään.

tulip_copper_image.jpg

Tulipa ’Copper Image’

Takapihan metsäiselle alueelle ajattelin istutella kotkansiipien ja metsäalvejuurten sekaan väriyhdistelmän, joka koostuu ’Queen of Nightista’, ’Light and Dreamystä’ ja ’Yellow Purissimasta’.

 

Narsisseista tilasin metsäpuutarhaan kauniisti sopivia, luonnonmukaisilta näyttäviä lajikkeita. ’Thaliaa’ sumputan kuorikatteella päällystetyn polun viereen mustikanvarpujen seuraksi, vaaleankeltainen ’Hawera’ puolestaan saa hehkua hiilenmustan leikkimökin kupeessa.

Liiriaa eli vuorililjaa (Ixiolirion tataricum) minulta jo löytyykin, mutta tilasin tätä sinistä kaunokaista lisää erityisesti pitkän kukinta-aikansa vuoksi. Liiria yhdistyy nätisti hyasintteihin, joiden toivon uusivan kukintansa ensi keväänä (hyasintteja en muuten tilannutkaan, öy nöy) ja rusolaukkaan (Allium roseum ’Grandiflorum’).

Eli kohta pitäisi lykätä liki 1300 sipulia multiin. Jostain syystä urakka ei vielä tunnu mahdottomuudelta, vaan ihan mukavalta ensi kevään ilonlähteiden synnyttelyltä. Ajattelin myös porrastella sipulien istutusta siten, että herkemmät lajikkeet peittelen maaemon huomiin tulevana viikonloppuna, laukat syyskuun loppupuolella ja tulppaanit vasta maan pysyvästi viilennyttyä.

Mitäs teidän kanssapuutarhurien kukkasipuliostoksista tänä vuonna löytyy? Entäpä kukkasipulisavotta: Ihana ilo vaiko karsea koettelemus?

 

Ihanat tulppaanit

tulppu2

Rivaripihalla tulppaanit alkavat saada väriä ja avautua. Olen tehnyt tyypillisen aloittelijan virheen. Ostin yhteensä kuusi pussia eri lajikkeiden sipuleita kuvitellen, että niissäkin on jo kylliksi. Mitä vielä! Kun 60 sipulia nakkelee yhteensä kolmeen eri penkkiin ja joista kaikki ei edes nouse, niin aika harvalta kuvittelemani tulppaanimeri todellisuudessa näyttää. Eli kymmenien sijaan sipuliostoksia tulee ajatella sadoissa, myös täällä Rivaripihalla.

tulppu7

Onneksi nämä nousseet yksilöt ovat kerrassaan suloisia! Pihlajapenkistä löytyy tuollaista lohenpunaista, verrattain lyhyt- ja tanakkavartista lajiketta (olisikohan ’Pink Impression’?), sekä soukempaa ja pidempivartista tummanviolettia lajiketta (saattaa olla ’Negrita’).

tulppu3

Auringossa nämä tummemmat avaavat terälehtensä tervehtimään valoa. Paljastuva keskusta on todella kaunis!

tulppu4

Yksi hassu ’Apeldoorn’ näyttää myös nousseen pionipenkin viereen. Tätä en ole itse istuttanut, vaan se on edellisten omistajien peruja. Mieleeni tulee tästä tulppaanista unikot.

tulppu

Mitäs perennaa voisi muuten tulppaanien rinnalle istuttaa? Gardens Illustrated -lehdessä monissa tulppaanipenkeissä vaikutti olevan lemmikkiä.

 

Täydelliset tulput

tulppu.jpg

Sanonpa vain, että ensi syksynä istuttelen uusia tulppaaninsipuleita sekä penkkeihin että penkkien ulkopuolelle. Ja paljon! Miten jo yksin nämä nuput voivat olla niin täydellisiä?!

tulppu3.jpg

Viime syksynä en tietenkään äkännyt kirjata ylös tietoja näistä lajikkeista. Tämä lajike vaikuttaisi olevan varsin lyhyt- ja tanakkavartinen. Mikäköhän ihanuus on kyseessä?

Pihlajapenkin tulppaaniseuranta

Lumien lähdettyä havaitsin pihlajapenkissä ensimmäiset tulpun piipot. Yksi piipoista oli erityisen hyvässä kasvussa ja päätin ottaa sen maaliskuun puolivälin aikoihin erityisseurantaan.

tulppu1

16.3.2016

 

Paria viikkoa myöhemmin tulppu on kerännyt paitsi pituutta myös paksuutta. Myös sen väri oli alkanut hieman vaalenemaan. Pihlajapenkin vasempaan reunaan osuu suurimman osan päivästä aurinko, joten maa on lämmennyt varsin nopeasti ja kasvupaikka on tulppaaneille mieluinen.

tulppu2.jpg

29.3.2016

 

Noin kuukausi ensimmäisestä piippohavainnosta tapahtui tuossa samaisessa tulpussa nuppuhavainto. Tuohon aikaan nuppuja oli näkyvissä vain tämä yksi.

tulppu3.jpg

19.4.2016

 

Tänään, viitisen viikkoa ensimmäisestä piippobongauksesta myös muissa tulpuissa alkavat nuput työntyä lehtien suojasta yhä ylemmäs.

tulppu4.jpg

25.4.2016

 

Koska kevät totisesti on tullut varsin keinahdellen, ensimmäisen kukinnon aukeamista saa varmaankin odotella vielä tovin. Itse olen jo varsin tympääntynyt raekuuroihin, kylmään viimaan ja ajoittaiseen räntäsateeseen. Puutarhassa liikun edelleen toppatakkiin sonnustautuneena, muuten ei pärjää. Onneksi torstaista eteenpäin näyttäisi lämpötiloissa tapahtuvan muutos hieman suotuisampaan suuntaan. Lämpimämpiä päiviä odotellessa.