Kevään siemenkylvöt

Olen viimeiset viikot miettinyt ankarasti kevään siemenkylvöjä. Koska minulla ei ole taimetustilaa juuri nimeksikään, suosin siemenkylvöissä pakon sanelemana ”throw and grow” -menetelmää. Suorakylvöt sopivat meikäläisen pirtaan kaikkein parhaiten, mutta joitakin lajikkeita kylvän sisätiloissa varhaisemman kukinnan takaamiseksi.

Punakosmos

lrg_dsc05778

Viime vuonna kylvin punakosmokset (Cosmos bipinnatus ’Velouette’) huhti- toukokuussa kasvatusnappeihin. Lyhyen esikasvatuksen jälkeen ruukutin kosmokset nappeineen ja siirsin ne ulos jatkamaan kasvuaan. Kun kasvit olivat noin puoli metrisiä, istutin ne ruukuista kukkapenkin tyhjiin rakosiin.

img_2193

Lämmin kesä takasi sen, että kosmokset kukkia loimottivat jo heinäkuun alusta lähtien. Oma kosmospelto oli todella viehättävä. Viikoittainen kastelu merileväuutteella kyllästetyllä vedellä ja lakastuvien kukkien poisto takasivat upean ja pitkälle syksyyn kestäneen kukinnan. Tänä vuonna kylvän uuden satsin Velouettea, sillä rakastan juuri tämän lajikkeen monivärisyyttä.

Auringonkukka

Viime keväänä poikaseni oli piilotellut minulta salaa auringonkukan siemeniä pitkin puutarhaa. Oli ihana yllätys, kun sieltä täältä avautui kukkia, jotka olivat kovasti pörrinkäisten mieleen.

lrg_dsc05392

Poikasen sissipuutarhurointi sai minut pinkaisemaan siemenkaupoille, sillä olin Instagramissa nähnyt toinen toistaan upeampia auringonkukkalajikkeita. Hamstrasin täksi vuodeksi lyhyeen esikasvatukseen auringonkukat (Helianthus) Double dandyn, Ms Marsin, Sonjan ja Ruby sunsetin. Osan siemenistä poikanen saa jälleen piilottaa pitkin maita ja mantuja siltä varalta, että minun esikasvatukseni eivät onnistuisikaan.

Yksivuotinen lupiini

Ihka ensimmäisenä puutarhakeväänäni erehdyin kylvämään komealupiinia (Lupinus polyphyllus) kukkapenkkiini. Se otti ja valloitti penkin alta aikayksikön, joten viime vuonna tartuin lapioon ja kaivoin peijakkaan juurineen päivineen ylös. Pidän kuitenkin lupiineista kovasti. Aikomuksenani on kokeilla, ratkaisisiko yksivuotinen lupiini (Lupinus hartwegii) kaipuuni sopuisasti.

Komealupiineja maljakossa.

Yksivuotiset lupiinit ovat hyvin samankaltaisia kuin kuvassa näkyvä komealupiini. Huomattavin ero nähdäkseni on se, että yksivuotinen lupiini kasvaa vain noin 40 senttimetriä korkeaksi.

Laareistani löytyy vielä useita muita siemenpakkauksia. Täytyy ajatuksella pohtia piha läpi, mihin kohtaan puutarhaa ja kuinka paljon yksivuotisia tänä vuonna mahtuu. Köynnökset laitan suorakylvönä suuriin ruukkuihin huhti-toukokuussa kevään lämpötiloista riippuen. Kesällä Rivaripihalla köynnostelee päivänsineä, hyasinttipapua ja tuoksuherneitä.

Kuukauden kasvi: orvokki

Onko teille koskaan käynyt niin, että lempikasvianne tiedusteltaessa huomaatte vaihtavanne sitä aina kasvukauden vaiheen mukaan? Minulle nimittäin on. Osittain tästä syystä Rivaripihalla käynnistyy uuden vuoden kunniaksi Kuukauden kasvi -kirjoitussarja. Kirjoitussarjassa käsittelen kunkin hetken suosikkikasvejani ja valotan syitä, miksi juuri tuo kasvi on minulle niin tärkeä.

Tammikuussa ajatukseni ovat orvokeissa. Tammikuu on kenties hieman outo ajankohta fiilistellä orvokkeja, mutta näissä kasveissa kiteytyy tulevan kasvukauden väriloisto varhaisesta keväästä myöhään syksyyn. Orvokit onnistuvat aina, myös meiltä suurpiirteisimmiltä puutarhureilta.

Ensi viikolla lykkään kookosmultaan ensimmäiset siemenkylvöt. Idätykseen menevät violetti ’Penny Violet’, musta’ Black King’ ja rimpsureunainen sininen ’Gams’. Tarhaorvokkien lisäksi haluan lisätä Rivaripihan tuoksuorvokkivalikoimaa. Kylmäkäsittelyn kautta yritän saada itämään ’Memories’ ja ’Queen Charlotte’ -lajikkeita.

IMG_3715

Orvokeissa minua kiehtoo ensinnäkin niiden uskomaton sitkeys. Rivaripihalla jotkut orvokit ovat kehittäneet nuppuja jopa lumipeitteen alla. Orvokit eivät säikähdä kylmää, vaan päinvastoin säätävät volat kaakkoon ja pistävät tallaa pohjaan viileässä. Tästä syystä orvokit ovatkin mitä mainioimpia ruukkukasveja kevään ja syksyn viileydessä.

Orvokeissa ihanaa on myös värikirjo ja tuoksu, joka sopii mainiosti tuoksuyliherkän nuuskuteltavaksi. Nuukaa puutarhuria puolestaan viehättää orvokkien uskomaton uusiutumis- ja lisääntymiskyky. Olen elvyttänyt karrelle palaneita kasveja kukkiviksi leikkaamalla ne maata myöten ja lisäämällä hieman merileväuutetta kasteluveden joukkoon. Lisää kasveja saa helposti siemenkylvöjen kautta.

Orvokeilla on myös uskomaton kyky muuttaa inhokkivärit varsin siedettäviksi. En oikein pidä oranssista, mutta jostain ihmeellisestä syystä oranssit orvokit ovat kerrassaan viehättäviä. Kumma juttu.

Rivaripihan ensimmäiset orvokit olen ostanut aina huhtikuussa. Nyt toivon, että siemenkylvöjen kautta saisin kukkivaksi valtaosan ruukkuihin tulevista orvokeista jo maaliskuun aikana. Peukut pystyyn!

Talven selän taittumista odotellessa

Tänään on Matinpäivä. Viime vuonnakin odottelin kärsimättömänä kevään saapumista ja manasin, kun talven selkä ei ota taittuakseen. Näyttää olevan samat tuntemukset näin vuosi myöhemmin.

dsc07408-1

Meillä on pari päivää pyryttänyt ihan kunnolla. Puutarhan pälvipaikat ovat saaneet päälleen liki 20 senttiä tuoretta lunta. Olen yrittänyt ottaa pyrytyksen positiivisesti ja hautasin jokusia purkkeja kylmäkäsittelyä vaativia perennansiemeniä lumen alle inspiroiduttuani Katin 100% outdoor -blogissa olleesta postauksesta. Sisälle kylvin erilaisia tarhaorvokin (Viola × wittrockiana) siemeniä.

img_0661

Kevään tuntua tuovat myös nämä Prismasta löytämäni kirsikan (Prunus cerasus) oksat. Ne ovat olleet nyt viikon verran vesitölkissä ja tänään bongasin niistä nuppuja. Kukkivat kirsikanoksat helpottavat kummasti kevään kaipuuta. Saapa nähdä, mennäänkö tänä vuonna samassa tahdissa kuin viime vuonna, jolloin olen maaliskuun puolivälissä mennyt pähkinöiksi krookusten aluista ja pionien piipoista.

Hyvät lukijat: Miten te siivitätte kevään saapumista?

Iloa liljoista

Päivä ennen vappuaattoa tällainen näky odotteli minua pihlajapenkissä.

lilja.jpg

Meinasin pyllähtää takalistolleni. Olin niin harmissani, kun daaliat eivät talvehtineetkaan kylmäkellarissamme, että olin jo heittänyt toivoni liljojen talvehtimisen suhteen. Siirsin liljani syksyllä parempaan paikkaan ja olin varma, etteivät ne olleet ehtineet juurtua kunnolla ennen talven tuloa. Kun sitten alkutalvi oli lumeton ja vielä -30 asteen pakkasetkin iskivät kesken lumettoman kauden, niin hautasin haaveeni liljojen kukinnoista.

lilja2.jpg

Nyt suureksi ilokseni pihlajapenkistä ponnistaa kaiken kaikkiaan viisi liljan alkua siirtämäni kolmen sipulin sijaan. Näyttäisi siltä, että jotkut sipulit ovat kasvattaneet ahkerasti tytärsipuleita liljatarhan kokoa kasvattamaan. Ihanaa!

lilja3

Noin kauniissa kukassa ’Rosella’s Dream’ oli viime elokuussa. Viime viikolla istutin pihlajapenkkiin lisäksi ’Vivaldia’ ja kerrottua ’Annemarie Dreamia’. Loppukesällä lienee odotettavissa liljojen hurmaa.

 

Onnetonta esikasvatusta

Olen kyllä varsin lohduton kylvöpuuhissa ja esikasvatuksessa. Männä vuonna suoraan sanottuna kusaisin esikasvatusprojektini aika lahjakkaasti, kun onnistuin tappamaan jopa varmoina tapauksina pidetyt orvokin taimet. No, mitä muuta voikaan odottaa, kun nakkelee siemenet tavalliseen kaupan kukkamultaan, iskee potikat keskelle paahdetta ja unohtaa parin viikon kuluttua kastelun tykkänään. Valmiiden taimien ostaminen olisi sekä helpompaa että tilaa säästävämpää, mutta tänä vuonna taloudellinen tilanteeni ei anna myöten millekään ylimääräiselle hankinnalle. Eli kylvöpuuhissa ollaan taas.

Harmi vain, että en ollut etukäteen tarkemmin selvittänyt haaveilemieni kasvien ominaisuuksia. Suurin osa hankkimistani siemenistä vaatii kunnon kylmäkäsittelyn, toiset jopa lämpö- ja kylmäkäsittelyn ennen edes teoreettisia itämismahdollisuuksia. Samoin näytän olevan mieltynyt kasveihin, joiden kukintaa saa odotella vuosien päästä potentiaalisesta itämisestä. Hamstrasin varjoliljojen, kielojen ja jouluruusujen siemeniä, koska mielestäni ne sopisivat kauniisti tähän metsäpihalle, mutta kukintaa on näistä kavereista turha odottaa ennen esikoiseni teini-ikää. Taidanpa nakella ne siemenet suoraan pihamaan varjoisiin ja puolivarjoisiin kohtiin ja unohtaa; itävät jos ovat itääkseen.

taimet.jpg

Perhospenkin kasvien esikasvatus sentään etenee joten kuten. Pistin pieniin potteihin kaunopunahattujen (Echinacea purpurea), jalopähkämön (Stachys macrantha), loistotädykkeen (Veronica austriaca subsp. teucrium), kellopeipin (Physostegia virginiana  ’Bouquet Rose’) ja isotähtiputken (Astrantia major) siemeniä, joista jotkut ovat alkaneet itää. Tarkoituksenani olisi pistää pihasyreenin (Syringa vulgaris) viereen tulevaan penkkiin vielä syyssyrikkää (Buddleja davidii), timjamia, mäkimeiramia ja loistosalviaa perhosia houkuttelemaan. Täytynee lainata kirjastosta joku perhoskasvikirja, jotta saisin lisäoppia perhoshoukuttimen rakentamisesta.

Vinkkaapa minulle havaintojesi mukaan parhaat perhoskasvit!