Kevään merkkejä Rivaripihalla

Jokusella asteella lämmenneet päivät ja aurinko ovat saaneet Rivaripihalla ihmeitä aikaan. Nurmen, karikkeen ja sammaleen seasta pilkottaa vaikka mitä piippoja.

Galanthus nivalis Flore pleno

Ostin viime keväänä kerrattukukkaisen puistolumikellon (Galanthus nivalis ’Flore pleno’) sipuleita ”vihreänä”, eli suoraan kukinnan jälkeen. Tökkäsin ne heti ostopäivänä paraatipenkkiin muhevan maan syliin. Näyttäisi siltä, että lumikellot nousevat terhakkaina jopa jään läpi. Mielenkiinnolla odottelen tämän lajikkeen kukkimista.

Galanthus nivalis

Täysin metsän pohjalle istuttamani puistolumikellot alkavat myös nousta karikkeen seasta. Toivon kovasti, että nämä innostuisivat leviämään puutarhassa.

tulppaanit

Maasta nousee myös jotain kookkaampaa. Mitäköhän nämä lienevät? Tähän paikkaan istuttaneeni kirjopikarililjan (Fritillaria meleagris) sipuleita, mutta nämä piipot ovat huomattavasti kookkaampia kuin kirjopikarililjan piipot. Onkohan minulla mennyt sipulit syksyllä sekaisin ja olenkin epähuomiossa nakellut tähän tulppuja? Kevät näyttää.

Omphalodes verna

Terassipenkistä nousee kevätkaihonkukkaa (Omphalodes verna). Olen iloinen, että tämä kevätkukkija viihtyy meillä, sillä sen herttamaiset lehdet ovat todella kauniit koko kasvukauden. Yritin viime vuonna lisätä kevätkaihonkukkaa rönsyistä. Kohta pitäisi selvitä, oliko lisäysyritys onnistunut.

pioni

Ja niitä pioninpiippoja pukkaa ihan urakalla. Vedin viime kesänä pionipenkin nurmettomaksi, mutta niin vain siellä kasvaa jotain pitkää kortta. Miten ihmeessä tämän saisi pelkälle mullokselle? Viime vuonna piippoja oli yhteensä 25, mutta nuppuja avautui vain neljä. Katselen vielä tämän kesän, miten pionit natsaavat puutarhan tunnelmaan. Jos fiilikset jatkuvat viime vuotisissa merkeissä, lahjon lähipiiriä juurakoilla ja keksin jotain metsäistä pihamme korkeimmalle kohdalla.

 

 

 

 

Oodi orvokeille

Marraskuu on tänä vuonna tuntunut todella pitkältä ja tahmealta tallottavalta. Harmaus, koleus ja päivien lyhyys ovat käyneet päälle yllättävän kipakalla otteella ja mieli vaatii jo nyt valoa, aurinkoa ja motivaatiota. Voi kunpa tämän pimeän jakson voisi katkaista jollakin lyhyellä aurinkomatkalla!

Meillähän oli useita kymmeniä senttejä lunta, mutta menneen viikonlopun sateet sulattivat ihan kaiken. Nyt lämpömittari näyttää +6 astetta ja mielessä kieltämättä kävi viime tammikuun olosuhteet, jolloin täysin lumeton maa kohtasi kovan pakkasjakson. Toivottavasti tänä vuonna ei kävisi samoin! Orvokit sen sijaan nauttivat kosteudesta ja muutamista lämpöasteista.

dsc07437

Äidiltäni saadut sarviorvokit (Viola cornuta) hautautuivat lumimassojen alle, mutta niin vaan lumien lähdettyä puutarhaa kaipaavaa tervehti kauniin vihreä ja elinvoimainen kasvusto. Yllätyin, että sarviorvokki pukkaa vielä ihan kunnolla uusia nuppujakin. Siinä vasta viriili kaveri!

dsc07436

Toisin kuin sarviorvokilla, näillä tarhaorvokeilla (Viola wittrockiana) kasvusto on jo kovin ruskea ja parhaat päivänsä nähnyt. Silti vain kukkaa pukkaa! Tässä kohtaa kasvoi sekä näitä violetteja että vaaleansävyisiä tarhaorvokkeja, mutta vain nämä violetit jaksavat jatkaa.

dsc07442

Terassipenkin lumikuorman alta puolestaan paljastui nuppuja. Tämän taivaansinisen tarhaorvokin (Viola x wittrockiana ’Swiss Giants Ullswater Blue’) luulin kuukahtavan heti kättelyssä, kun ensilumi satoi maahan, mutta yllättävän elinvoimainen on tämäkin hybridilajike.

Ensi vuodeksi haaveilen tuohon terassipenkkiin jotakin dramaattista orvokkiyhdistelmää. Olen ajatellut puhtaan valkoista, vadelmanpunaista ja mustaa tai todella tummansinistä. Ja niitä orvokkeja, niitä saa olla paljon!

 

Hyasintit jatkavat ilottelua

Reilu viikon jatkuneet erittäin lämpimät ilmat eivät suureksi yllätyksekseni ole vaikuttaneet hyasinttien kukintaan. Hyasintit suorastaan ilottelevat terassipenkissä ja tuntuvat nautiskelevan liki hellelukemista.

hyasintti5

Minulla on tapana juoda aamukahvini terassilla ja nautiskella vienosta hyasintin tuoksusta, joka aika ajoin lipuu penkistä hitaasti heräilevän aistittavaksi. Sisätiloissa hyasintin tuoksu on mielestäni liian pistävä, mutta ulkosalla pidän siitä kovasti.

hyasintit

Valkoisia hyasintteja penkissä ei näy, vaikka mielestäni niitä jokusen sinne istutin. Myöskään tummanvioletteja ei ole näkynyt. Pari piskuista alkua tuolta penkistä pilkottaa, mutta nähtäväksi jää, jaksavatko ne kukkia lainkaan.

 

Hyasinttien aika

Ensimmäiset hyasintit (Hyacinthus orientalis) nousivat terassipenkistä 22. maaliskuuta. Ne ovat olleet koko ajan kovin pieniä ja vihertäviä, ja mietin jo, mahtavatko ne edes jaksaa kukkia. Viime päivien lämpö on onneksi innostanut hyasintit vaihtamaan vihreän kaapunsa värilliseen.

hyasintti2.jpg

Miten kovasti odotankaan sitä, että tuulenvire levittää vienoa hyasintintuoksua ympäriinsä!

hyasintti4.jpg

Muistaakseni laitoin terassipenkkiin myös valkoista hyasinttia, mutta sitä en ole vielä havainnut lainkaan. Näitä vaaleanpunaisia, sinisiä ja violetteja löytyy jokunen.

hyasintti3

Joululta säilyneet hyasintin sipulit istuttelin pieniin ryhmiin pihan ensimmäiseksi sulaviin paikkoihin. Jos hyvin käy, ensi keväänä hyasintteja onkin Rivaripihalla kolminkertainen määrä.

hyasintti

Minkä värisiä hyasintteja sinun puutarhastasi löytyy?

Pikkutalvion lisäys

Pidän kovasti metsäisellä pihallamme kasvavasta tummanvioletista pikkutalviosta (Vinca minor ’Atropurpurea’) ja soisin sen mielelläni leviävän pihamaalle enemmänkin. Tällä hetkellä violettia pikkutalviota on terassinpenkin ympärystässä mustikanvarpujen seassa. Perhospenkin ja marjapensaiden viereltä löytyy lisäksi vaaleansinistä värimuotoa. Koska pikkutalvio on varsin tervetullut Rivaripihalle, päätin yrittää sen lisäämistä pistokkaista.

Pistokaslisäyksen toteutin siten, että leikkasin terävällä veitsellä hyvässä kasvussa olevia pikkutalvion noin kymmensenttisiä varpuja ja tökkäsin ne suoraan terassipenkin kosteaan multaan. Kuinka ollakaan, kylmistä ja koleista säistä huolimatta pistokkaat ovat alkaneet tehdä uutta kasvustoa.

pikkutalvio_pistokas.jpg

Joissakin pistokkaissa uutta varpua ja lehdistöä pukkaa heti pistokkaan tyvestä.

 

pikkutalvio_pistokas2.jpg

Toisissa pistokkaissa uusi kasvu taas ilmenee mullanalaisen varren myötäisesti.

Olen tosi iloinen, että pikkutalvion lisäys on näinkin mutkatonta. Naapurin vanha leidi tosin varoitteli, että pikkutalvio saattaa viihtyessään tukahduttaa hennommat kasvit, mutta tästä en ole (ainakaan vielä) omassa puutarhassani huolissani.

pikkutalvio_nuppu.jpg

Pikkutalvio muuten valmistautuu jo kukkimaan. Ihanaa!

Mikä on sinusta mieluisin maanpeitekasvi?

 

Pieni palloesikko kukassa

Muistatteko vielä ne tähdenmuotoiset palloesikon lehdykät, joista iloitsin kuun alussa. No nyt se kaunokainen on kukassa!

palloesikko_talvehtinut.jpg

Istuttamistani neljästä taimesta kolme näyttäisi selvinneen talven yli. Toistaiseksi tämä ainokainen ilahduttaa minua kukkimalla, mutta kunhan ilmat lämpenevät, niin varmaan ne muutkin innostuvat.

Palloesikko on kyllä kaunis. Mahtuisikohan tuohon penkkiin vielä pari valkoista yksilöä?

Pastellipenkki

kevättähdet

Aurinko ja +14 astetta ovat muuttaneet terassipenkin hattaraiseksi kevättähtimereksi. Tuosta penkistä löytyy useampi kymmen kevättähden (Scilla forbesii) sipulia, jotka nyt kilvan availevat nuppujaan. Terassipenkistä löytyy kevättähtiä vaaleansinisinä, vaaleanpunaisina ja lilansävyisinä, jotka kenties vaalenevat vanhetessaan. Vaikka nuo avonaiset kevättähdetkin ovat kauniita, pidän niistä kenties enemmän nupullisina, sillä nuppujen värit ovat syvemmät kuin avonaisen kukan. Ihania ovat, kaikki tyynni.

Kukkapenkin suunnittelua

Olen viime päivät istunut jälkikasvuni mielestä ”älyttömän kauan” terassilla ja tuijotellut sen vieressä olevaa kukkapenkkiä, jota kutsun terassipenkiksi. Penkki on aikas iso ja koska sitä reunustaa naapurin tonttia vasten suurehko kiiltotuhkapensas (Cotoneaster lucidus), on sen takareunaan aika mahdoton ulottua. Haaveilen penkistä, jossa keväällä hehkuisivat sipulikukat ja johon kesän myötä kasvaa tuoreeseen kangasmetsään hyvin sointuvia perennoja.

kevättähti_rosea.jpg

Penkissä on tällä hetkellä sikin sokin krookusta, kevättähteä, hyasintteja ja idänsinililjaa. Lisäksi penkistä puskee piippoja, joiden oletan olevan jonkin sortin narsisseja. Muistaakseni nakkelin penkkiin yhden läntin helmihyasintteja, mutta näitä en ole vielä tunnistanut.

scilla.jpg

Penkin perusajatuksena olisi, että siinä saa olla väriä, mutta ns. eksoottisen näköisiä kasveja haluaisin tällä metsäisellä pihallamme karttaa. Lisäksi tykkäisin kovasti, jos penkki ei näin kevätaikaan olisi mulloksella, vaan siinä kasvaisi mahdollisesti jotain ikivihreää maanpeitekasvia. Tontilta suikertaa jonkin verran pikkutalviota (Vinca minor ’Atropurpurea’), jota ajattelin yrittää lisätä myös terassipenkkiin.

väriloistoa.jpg

Sellaista pohdiskelin, että alkusyksystä kuopsuttelen penkin krookukset toisaalle, mutta nuo muut pikkusipulit saisivat jäädä, mitä nyt ehkä uudelleenryhmittelen ne narskut ja hyasintit. Mutta mitä perennaksi? Terassipenkki on siitä haasteellinen, että kiiltotuhkapensas varjostaa noin puolta penkistä kesällä, mutta sen etuala saattaa hyvänä kesänä olla jopa paahteinen.

sinivaleunikko.jpg

Tällä hetkellä penkin perukoilla kasvaa muutama sinivuokkovauva ja niille suon kasvurauhan. Lähes lumettoman pakkasjakson selätti havusuojan alla myös sinivaleunikko (Meconopsis betonicifolia). En todellakaan tohdi tonkia sitä toisaalle, sillä se on ihan kohtalaisessa kasvussa. Joten mitäs perennaa näille kaveriksi?

Penkissä saattaisi viihtyä särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis), jonka vaaleanpunaisesta muodosta pidän kovasti. Lisäksi olin ajatellut penkin varjoisiin kohtiin esimerkiksi kotkansiipeä (Matteuccia struthiopteris) tai jotain muuta saniaista, joka varmaankin näyttäisi kauniilta särkyneensydämen kanssa. Saniaisia muuten löytyy tältä tontilta ihan luonnostaankin, mutta ovat sellaisia varsin matalakasvuisia.

Särkyneensydämen alla saattaisi joku sinikukkainen perenna näyttää todella kivalta. Kevätkaihonkukkaa (Omphalodes verna) pihalta löytyy, samoin jonkun sortin lemmikkiä. Kurjenpolvesta kait löytyy jokin sinikukkainen muoto?

pupu.jpg

Laittakaas te viisaammat hieman ehdotuksia penkin perennoiksi! Penkkiä ympäröivä maasto on tosiaan tuollaista, kuin yllä olevasta kuvasta näkyy. Mustikkaa, pikkutalviota sekä valkokukkaista syreeniä on ihan liki, kauempana siintää naapurin iso kuusi ja meidän pihan suuri mänty hallitsee näkymiä erityisesti terassilla istuskellessa.

Terassipenkin palloesikko

Puutarhassa touhutessa toisinaan tuskastuu siihen, miten hitaasti joidenkin kasvien kohdalla kevät ja kasvu etenee. Olen ottanut tavakseni valokuvata tiettyjä kasveja suht useasti, jotta voin todentaa itselleni, että kasvua totta vie tapahtuu.

Nakkelin kuusi palloesikon (Primula denticulata ’Rubra’) tainta terassipenkkiin viime kesän alennusmyynneistä. Esikot olivat hyvässä lehdessä pitkälle syksyyn ja aavistelin, että nämä kasvit tulen vielä näkemään uudestaan.

palloesikko_160316.jpg

Palloesikko ’Rubra’ 16.3.2016.

Tältä palloesikon taimivauva näytti, kun lumi oli liki kokonaan sulanut terassipenkistä pois.

palloesikko_310316.jpg

Palloesikko ’Rubra’ 31.3.2016.

Pari viikkoa myöhemmin samaisessa taimessa on näkyvissä jo kukkamykerö.

palloesikko_050416

Palloesikko ’Rubra’ 05.04.2016.

Tänään, vajaa viikko myöhemmin otetussa valokuvassa, sarjakukinnosta voi jo selkeästi erottaa yksittäiset kukka-aiheet. Jännä myöhemmin nähdä, millainen kukinto kasviin tulee!

Palloesikon lisäksi pihamaalta löytyy naapurin vanhalta leidiltä saatua kevätesikkoa (Primula veris), joka on kuulemma luonnonvaraisena kasvanut tällä tontilla aina talomme rakentamisesta saakka. Haaveilen myös fuksianpunaisesta japaninesikosta (Primula japonica), joka passaisi mainiosti metsäpihan puolivarjoisiin nurkkauksiin esimerkiksi puistolemmikin (Myosotis sylvatica) kaveriksi.

Puutarhassa tapahtuu

Uijui! Heti kun aurinko jaksaa suoda säteitään, alkaa puutarhassa tapahtua. Tänään pihamaan krookuksissa kävi kova hyörinä, kun joukko kimalaisia piehtaroi medessä ja siitepölyssä. Aikamoinen pärinä sieltä kukista välillä kuului. Krookukset ovat todella kauniita avautuessaan auringonvalossa. Näitä soisin pihamaalle vielä monia kymmeniä lisää.

krookuspelto.jpg

Terassipenkissä vilkkuu myös jotain lilaa ja pinkkiä. Noviisi kun näissä hommissa olen, en tietenkään syksyllä älynnyt pitää kirjaa, mitä pikkusipuleita penkkeihin oikein ladoin. Veikkaan, että nämä saattavat olla kevättähteä (Chionodoxa luciliae) Multasormesta hankituista värilajitelmapakkauksista.

kevättähti

Moni on jo julkaissut kuvia idänsinililjoista (Scilla siberica), mutta omasta puutarhasta en ole niitä aikaisemmin tunnistanut. Nuo pulleat nuput lienevät idänsinililjaa, eikös? Niitä oli jonkun verran tällä tontilla ennestään ja Multasormen värilajitelmapakkauksista niitä tuli vielä useampi kymmenen lisää. Scillamereen tästä on kyllä vielä matkaa.

scilla

Laatikkoviljelmilläkin näyttää tapahtuvan: ensimmäiset raparperit pullistelevat mullan alta. Taidan kokeilla Kasvihormonin blogista löytämääni kikkaa kasvattaa raparperia mustan pöntön alla. Alunperin laatikossa oli kaksi raparperia, mutta ainakaan toista kasvia en tänään sieltä bongannut. Onkohan talvi vienyt sen mennessään?

raparperi

Nyt on niin ihanaa aikaa seurata muidenkin puutarhatapahtumia. Instagramista olen seuraillut monien puutarhureiden kevään etenemistä. Joillakin on jo sinivuokot ja kevätkaihonkukat ihan kukassa! Niitä odotellessa.