Enpä olisi uskonut, että hurahdan näin totaalisesti kukkiin, jotka ovat noin kymmensenttisiä, ovat kauneimmillaan vain muutaman päivän eivätkä kestä leikkona. Mutta niin siinä vaan kävi, että krookukset ovat täysin varastaneet sydämeni. Kun maaliskuun puolivälissä tunnistin ensimmäiset krookuksenlehdet pionipenkistä, ovat päivät täyttyneet malttamattomasta odotuksesta.
Ensimmäisiä kukintoja lehtien ilmestymisestä joutui odottelemaan tasan kaksi viikkoa.
Pionipenkistä löytyy tontilla edellisen omistajan jäljiltä kasvavia suurikokoisia krookuksia (lienee ’Flower Record’). Itse nakkelin lähikaupasta löytyneitä liilanvärisiä krookuksia (ei tietoa lajikkeesta), jotka ovat huomattavasti pienikukkaisempia kuin nuo alunperin tontilla olleet.
Pohjoiseen antava etupiha oli pelkällä nurmella, kun rivarimme ostimme. Kuopsuttelin syksyllä reilu parikymmentä sipulia maahan, jotka vasta nyt ovat alkaneet antaa elonmerkkejä itsestään.
Etupihalla näkyy lähinnä lehdyköitä. Tarkkaan katsoessa voi myön bongata piskuisia krookusvauvoja, jotka lienevät sivusipulien tuotoksia. Toivottavasti ne kukkivat ensi keväänä! Täytyy pitää jöötä pihanurmia ajankulukseen ajavalle eläkeläispapalle, jotta krookuksen lehdet ehtisivät kunnolla lakastua ja luovuttaa ravinnon takaisin sipuliin kukkimisen takaamiseksi.
Etupihalle viskelin pussillisen värisekoitusta. Näistä vaikuttaa tulevan suhteellisen pienikukkaisia, joten mietin, olisikohan kyseessä kasvitieteelliset krookukset. Tässä pussukassa näyttäisi olleen kultasahramia (Chrysanthus ’Romance’, ’Prince Claus’, ’Snowbunting’ ja ’Blue Pearl’ nyt ainakin).
Kerrassaan ihania! Täytynee varmaan tehdä elokuussa joku jättitilaus. Haluaisin vielä kovasti Olivieri ’Orange Monarch’, ’Minimus’ ja Crocus ’Pickwick’ -lajikkeita.
Mikä pettymys olikaan herätä aamulla ja todeta koko pihan peittyneen valkoiseen vaippaan. Sinne, lumen alle, ovat hautautuneet kaikki ne krookuksenalut, lumikellot, piipot ja töröt, joista olen iloinnut muutaman viimeisen päivän.
Rivaripiha 