Olin syksyllä suunnitellut terassille varsinaisen kevätkukkaryöpsähdyksen, mutta jyrsijät mokomat päättivät toisin. Talvetin ruukkuni pihavarastossa, missä ne menestyivät erinomaisesti leudon talven ansiosta. Olemme tukkineet kaikki mahdolliset kulkureitit tuuletusrakojen teräksisellä suojaverkolla, jotta mikään ei uhkaisi silmäteriäni. Ruukuissa oli jo kunnon kasvua ja nostin ne pari viikkoa sitten terassille. Suureksi ärsytyksekseni joku jyrsijä oli sitten yhtenä yönä käynyt penkomassa ruukut läpikotaisin, rouskutellut vaaleanpunaisten ja violettien helmihyasinttien varret ja vienyt mennessään joka ikisen kasvitieteellisen tulppaanin sipulin. Joka ikisen, niitä oli kymmeniä. Tyyppi oli jättänyt jälkeensä vain katkotut varret. Kyllä sapetti.
Narsissit ovat saaneet olla rauhassa, joten niiden varassa mennään. Terassin ruukkuja elvyttääkseni ostin perinteisten ’Tête-à-Tête’-narsissien lisäksi sinisiä helmihyasintteja ja keltaisia tuoksuhyasintteja korvaamaan jyrsijätuhoja. Nämä sipulit istutan kukkanurmikolle ruukkukukinnan päätteeksi.
Koen sipulikukkien ruukkuistutuksen hieman hankalaksi meidän ilmastossamme. Leutoina talvina ne pärjäävät pihavarastossa, mutta suuria ruukkuja ei sinnekään mahdu kuin pari. Lahjoituspuutarhassa sijaitsevaan kasvihuoneeseen mahtuisi jättiruukku poikineen, mutta ruukkujen suojaus hiiriltä ja myyriltä on todella haastavaa. Lisäksi kasvarin lämpötilat vaihtelevat todella paljon ja tämä tuottaa haasteita kastelun ja sipulien kasvun suhteen.
Parhaimmiksi sipuleiksi ruukkuihin ovat osoittautuneet idänsinililjat ja narsissit, joihin ei näiden vuosien aikana ole mikään talttahammas kajonnut ja jotka ovat myös kestäneet erinomaisesti lämpötilan vaihteluita. Viestailinkin jo ystävälleni, että luovutan tulppaanien suhteen, enkä myöskään enää yritä kasvattaa krookusruukkuja, sillä ne eivät ole kertaakaan tainneet onnistua liki vuosikymmenen puutarhurointiharrastukseni aikana. Onneksi on nämä narsissit!
Rivaripiha 