Onni on oma puutarha! Juuri kun sitä luulee, että talvi on onnistunut katkaisemaan kamelin selän, antaakin kevät merkkejä itsestään. Pihalla on pienen pieniä pälviä siellä täällä. Muutaman kaivonkannen kohdalla paljasta maata näkyy paikoin enemmän. Erityisen sykähdyttävää on huomata, miten uutta kasvua pukkaa maan ollessa vielä jäässä.
Nuo punaiset pionin alut otan suurella kiitollisuudella vastaan. Puutarhanoviisina istutin ensin pionini aivan liian varjoisaan paikkaan. Syksyn tullen riivin ne ylös maasta ja istutin ne uudelleen pihan korkeimpaan ja valoisimpaan kohtaan. Arvelin, että kaikki viisi pioniani taisivat mennä kompostimateriaaliksi kaikessa siinä siirtelyssä ja uudelleenistutuksessa, mutta tuolta sitä uutta tulokasta näyttäisi pukkaavan. Taidanpa pitää viikonloppuna puutarhapäivän ja napsautella nuo edelliskesän varret mataliksi.
En muista nakanneeni krookuksia pionipenkkiin, mutta krookuksen aluilta nuo vihreät töröt kovasti vaikuttavat. Olisikohan käynyt niin, että maata mönkiessäni edellisen omistajan liian syvään istuttamat sipulit olisivat nousseet lähemmäs pintaa ja nyt ne innostuvat taimettumaan?
Jokusen sentin krookuksenalkuja löytyy pälvipaikoista enemmänkin. Pari seuraavaa päivää pitäisi näillä seuduilla lämpötilan kohota lähemmäs kymmentä astetta. Saapa nähdä, mitä se saa aikaan taimirintamalla.
Rivaripiha 