Pölyttäjät puuhissaan

kimalainen

En näemmä ole ainoa, joka on hullantunut krookuksista. Nämä väriläiskät houkuttelevat pölyttäjiä siihen malliin, että välillä nurmen tasalla kuulostaa skootteriklubin kokoontumisajoilta. Alle kouluikäiset lapseni ovat aika varuillaan pörrääjien suhteen, joten välistä pörrinkäisten surinan halkoo kovaa ja korkealta kuuluva kirkuna, kun joku lentäväinen uskaltautuu liian lähelle. Saas nähdä, miten kauan lapsilta kestää jälleen tottua ajatukseen, että lämpimään kauteen kuuluu olennaisesti kaiken maailman pörisijät ja surisijat.

krookukset

Kimalaisten, mehiläisten ja kukkakärpästen lisäksi krookuksille ovat lehähtäneet hulppea sitruunaperhonen, amiraaliperhonen ja loistokultasiipi. Viime kesä oli perhosten osalta aika vaatimaton, joten tälle kesälle toivon parempaa perhostenbongailuonnea.

 

Oman pihan sinivuokko

Voi tätä onnea! Terassipenkkiä kuopsutellessani silmiini pilkahti jotakin siniviolettia. Paljain silmin tästä kaverista oli vaikea saada selkoa, mutta lopulta kamera vahvisti epäilykseni oikeaksi. Yksi viime kesänä istuttamistani sinivuokon (Hepatica nobilis) taimista on hengissä! Tarkka tihrustelu paljasti vielä pari muuta karvaista kaveria punkemassa mullasta ylös.

sinivuokko.jpg

Sinivuokkomättäistä Rivaripihalla ei voida vielä puhua, mutta riemuitsen jo tästä yhdestäkin yksilöstä valtavasti.

Tarhakylmänkukka pilkistää penkistä

Olen käynyt reilu kolme viikkoa tiirailemassa pikkuista länttiä kallion rinteessä, johon iskin viime keväänä tarhakylmänkukan (Pulsatilla vulgaris) neljä tainta. Olin jo satavarma, että kallionkielekkeelle rakentamani pikkupenkki on aivan liian märkä ja kaikki taimet ovat mädäntyneet sen siliän tien. Vaan voi onnea! Tänään huomasin pikkuruisia karvakavereita kielekkeellä.

tarhakylmänkukka.jpg

Mitenköhän onnistuisin suojaamaan näitä upeita kevätkukkijoita märkyydeltä? Ajattelin, että voisin varovasti vielä lisäillä hiekkaa tuohon kompostimullan päälle ja yrittää helläkätisesti miksata hiekkaa tuohon multaankin. Kallionkielekkeeltä kosteus onneksi valuu solkenaan pois, mutta onkohan tuo kompostimulta siltikin liian tiivistä?

tarhakylmänkukka2.jpgJää nähtäväksi, miten nämä karvakamut selviytyvät ja kasvavat.

tarhakylmänkukka4.jpgMinulla on tuolla siemenkätköissä valkoisen (’Alba) ja punaisen (’Röde Klokke’) muodon siemeniä parisenkymmentä, mutta ne tarvitsevat kylmäkäsittelyn itääkseen. Taidan nakata ne syksyllä suoraan maahan sopivan paikan löydyttyä, jolloin talvi hoitelisi kylmäkäsittelyn puolestani. Kukinnot noihin mahdollisesti itäviin taimiin olisi odotettavissa vasta kylvöä seuraavana vuonna.

Loppuun vielä kuva viime vuoden toukokuulta taimista, jotka ostin osin kukkivina. Tykkään kovasti!

tarhakylmänkukka

Krookusrakkautta

Enpä olisi uskonut, että hurahdan näin totaalisesti kukkiin, jotka ovat noin kymmensenttisiä, ovat kauneimmillaan vain muutaman päivän eivätkä kestä leikkona. Mutta niin siinä vaan kävi, että krookukset ovat täysin varastaneet sydämeni. Kun maaliskuun puolivälissä tunnistin ensimmäiset krookuksenlehdet pionipenkistä, ovat päivät täyttyneet malttamattomasta odotuksesta.

krookus7.jpg

Ensimmäisiä kukintoja lehtien ilmestymisestä joutui odottelemaan tasan kaksi viikkoa.

krookus6

Pionipenkistä löytyy tontilla edellisen omistajan jäljiltä kasvavia suurikokoisia krookuksia (lienee ’Flower Record’). Itse nakkelin lähikaupasta löytyneitä liilanvärisiä krookuksia (ei tietoa lajikkeesta), jotka ovat huomattavasti pienikukkaisempia kuin nuo alunperin tontilla olleet.

krookus2

Pohjoiseen antava etupiha oli pelkällä nurmella, kun rivarimme ostimme. Kuopsuttelin syksyllä reilu parikymmentä sipulia maahan, jotka vasta nyt ovat alkaneet antaa elonmerkkejä itsestään.

krookus4

Etupihalla näkyy lähinnä lehdyköitä. Tarkkaan katsoessa voi myön bongata piskuisia krookusvauvoja, jotka lienevät sivusipulien tuotoksia. Toivottavasti ne kukkivat ensi keväänä! Täytyy pitää jöötä pihanurmia ajankulukseen ajavalle eläkeläispapalle, jotta krookuksen lehdet ehtisivät kunnolla lakastua ja luovuttaa ravinnon takaisin sipuliin kukkimisen takaamiseksi.

krookus5

Etupihalle viskelin pussillisen värisekoitusta. Näistä vaikuttaa tulevan suhteellisen pienikukkaisia, joten mietin, olisikohan kyseessä kasvitieteelliset krookukset. Tässä pussukassa näyttäisi olleen kultasahramia (Chrysanthus ’Romance’, ’Prince Claus’, ’Snowbunting’ ja ’Blue Pearl’ nyt ainakin).

krookus3

Kerrassaan ihania! Täytynee varmaan tehdä elokuussa joku jättitilaus. Haluaisin vielä kovasti Olivieri ’Orange Monarch’, ’Minimus’ ja Crocus ’Pickwick’ -lajikkeita.

 

Terassipenkin palloesikko

Puutarhassa touhutessa toisinaan tuskastuu siihen, miten hitaasti joidenkin kasvien kohdalla kevät ja kasvu etenee. Olen ottanut tavakseni valokuvata tiettyjä kasveja suht useasti, jotta voin todentaa itselleni, että kasvua totta vie tapahtuu.

Nakkelin kuusi palloesikon (Primula denticulata ’Rubra’) tainta terassipenkkiin viime kesän alennusmyynneistä. Esikot olivat hyvässä lehdessä pitkälle syksyyn ja aavistelin, että nämä kasvit tulen vielä näkemään uudestaan.

palloesikko_160316.jpg

Palloesikko ’Rubra’ 16.3.2016.

Tältä palloesikon taimivauva näytti, kun lumi oli liki kokonaan sulanut terassipenkistä pois.

palloesikko_310316.jpg

Palloesikko ’Rubra’ 31.3.2016.

Pari viikkoa myöhemmin samaisessa taimessa on näkyvissä jo kukkamykerö.

palloesikko_050416

Palloesikko ’Rubra’ 05.04.2016.

Tänään, vajaa viikko myöhemmin otetussa valokuvassa, sarjakukinnosta voi jo selkeästi erottaa yksittäiset kukka-aiheet. Jännä myöhemmin nähdä, millainen kukinto kasviin tulee!

Palloesikon lisäksi pihamaalta löytyy naapurin vanhalta leidiltä saatua kevätesikkoa (Primula veris), joka on kuulemma luonnonvaraisena kasvanut tällä tontilla aina talomme rakentamisesta saakka. Haaveilen myös fuksianpunaisesta japaninesikosta (Primula japonica), joka passaisi mainiosti metsäpihan puolivarjoisiin nurkkauksiin esimerkiksi puistolemmikin (Myosotis sylvatica) kaveriksi.

Puutarhassa tapahtuu

Uijui! Heti kun aurinko jaksaa suoda säteitään, alkaa puutarhassa tapahtua. Tänään pihamaan krookuksissa kävi kova hyörinä, kun joukko kimalaisia piehtaroi medessä ja siitepölyssä. Aikamoinen pärinä sieltä kukista välillä kuului. Krookukset ovat todella kauniita avautuessaan auringonvalossa. Näitä soisin pihamaalle vielä monia kymmeniä lisää.

krookuspelto.jpg

Terassipenkissä vilkkuu myös jotain lilaa ja pinkkiä. Noviisi kun näissä hommissa olen, en tietenkään syksyllä älynnyt pitää kirjaa, mitä pikkusipuleita penkkeihin oikein ladoin. Veikkaan, että nämä saattavat olla kevättähteä (Chionodoxa luciliae) Multasormesta hankituista värilajitelmapakkauksista.

kevättähti

Moni on jo julkaissut kuvia idänsinililjoista (Scilla siberica), mutta omasta puutarhasta en ole niitä aikaisemmin tunnistanut. Nuo pulleat nuput lienevät idänsinililjaa, eikös? Niitä oli jonkun verran tällä tontilla ennestään ja Multasormen värilajitelmapakkauksista niitä tuli vielä useampi kymmenen lisää. Scillamereen tästä on kyllä vielä matkaa.

scilla

Laatikkoviljelmilläkin näyttää tapahtuvan: ensimmäiset raparperit pullistelevat mullan alta. Taidan kokeilla Kasvihormonin blogista löytämääni kikkaa kasvattaa raparperia mustan pöntön alla. Alunperin laatikossa oli kaksi raparperia, mutta ainakaan toista kasvia en tänään sieltä bongannut. Onkohan talvi vienyt sen mennessään?

raparperi

Nyt on niin ihanaa aikaa seurata muidenkin puutarhatapahtumia. Instagramista olen seuraillut monien puutarhureiden kevään etenemistä. Joillakin on jo sinivuokot ja kevätkaihonkukat ihan kukassa! Niitä odotellessa.

Punertavat piipot

Kuvittelin könyäväni koko pääsiäisen puutarhani perukoilla, mutta kattia kanssa. Auringosta ja lämpimistä ilmavirtauksista ei ollut tietoakaan ennen kuin vasta viimeisenä pääsiäispäivänä, jolloin sitten rellestin puutarhassa kaikkien kylmien päivien edestä. Leikkailin talven törröttäjiä pois, keräilin talven katkomia puiden ja pensaiden oksia pihamaalta, istuttelin hieman liian voimakkaasti tuoksuvat perunanarsissit ruukkuun ja tein perustan lehtikompostille. Muistinpa jonkin verran myös kuvatakin.

punainen_piippo.jpg

Puutarhassa näkyy nyt kovasti kaikkea punaista. En ole varma, mikä piippo tuossa ylhäällä pilkistää, mutta sen kylmän vihreät ja punaiset sävyt ovat kerrassaan kauniita.

EDIT: Halleluja, tämä on ilmeisesti ukkolaukkaa (Allium hollandicum ’Purple Sensation’), jonka olen sitten typeryyksissäni istuttanut aivan pölöön paikkaan. Uskaltaakohan noita siirrellä kasvukauden päätteeksi?

alppiruusu.jpg

Tämä on ilmeisesti lamoalppiruusu (Rhododendron ’Scarlett Wonder’). Se on aivan hölmössä paikassa pihassamme ja minusta tuntuu, että yritän sen siirtoa kukinnan jälkeen. En liiemmin välitä tämän yksilön paloauton punaisista kukista, mutta näitä aikaisia kukkijoita ei puutarhassamme ole kovinkaan montaa, joten alkuperäinen asukki saa jäädä, mikäli se ei laita siirrosta pahakseen.

pihlajapenkin_tulppu.jpg

Pihlajapenkkiin on ilmestynyt lukuisia punertavia tulppuja. Nuo hiipat ovat sitten hauskan näköisiä puskiessaan ulos syksyllä pudonneiden lehtien lomasta.

krookukset.jpg

Ja näkyypä sitä violettiakin! Vain yksi päivä kunnon paistetta, niin pionipenkkiin istutetut krookukset alkavat aukoa kukkanuppujaan. Miten ihana näky!

 

Kylmää pitelee

jääputous.jpg

Pihakallioomme on ilmestynyt jääputouksia. Yritän kääntää ajatukseni hyisistä yölämpötiloista siihen, että päivisin päästään kuitenkin plussan puolelle. Käppäilin hetki sitten pihassa harmittelemassa, miten innokkaat narsissien ja helmihyasinttien hiipat ovat ilmeisesti suojauksesta huolimatta paleltuneet yöpakkasten kourissa. Kauniin vihertävät hiipat ovat kuivettuneet ruskeiksi käppyröiksi. Buu!

lumikello.jpg

Lumikellot eivät pahemmin näytä pakkasöitä säikähtävän. Nyt pihalla on useampia nuppuja, tosin yksikään niistä ei ole kunnolla auennut. Yritin nakella havuja krookuksien suojaksi, mutta ainakaan vielä en bongannut krookuksissa nuppuja.

tulput.jpg

Tulput sen sijaan ponnistavat urheasti penkistä pintaan, vaikka lunta vihmoo päivittäin lisää. Tähän penkkiin nakkelin muistaakseni fuksianpunaista ’Don quichotte’-, violettia ’Alibi’- ja valkoista ’White dream’ -lajikkeita.

Eilen alkoi tähtitieteellinen kevät. Termistä kevättä saamme kaikesta päätellen odotella vielä hyvän tovin. Onneksi nyt ollaan jo maaliskuun paremmalla puolella ja kevätkukkia pursuavat ruokakaupat antavat toivoa paremmasta.

Kasvun ihme

Nyt tuntuu siltä, että puutarhassa olisi tunti tunnilta uutta ihmeteltävää. Aurinko lämmittää tällä hetkellä siinä määrin, että pihassa solisee, pälvikohdat sen kuin laajenevat ja uutta piippoa ja vihertävää pukkaa jo siinä määrin, että ne havaitsee myös ikkunasta.

akileija.jpg

Yksi lempikukistani, akileija, ojentelee pörheitä lehtiruusukkeitaan kohti aurinkoa. Osaa hennoista lehdyköistä on pakkanen päässyt hieman puraisemaan, mutta akileija kasvaa porskuttaa urheasti. Tämä yksilö taitaa olla naapurin pihalta levinnyttä hailakan vaaleanpunaista lehtoakileijaa (Aquilegia vulgaris). Olen istutellut terassipenkkiin useampaa jaloakileija- ja japaninakileijalajiketta, joten saa nähdä, onko viime syksyisistä kylvöksistäni mihinkään.

komeamaksaruoho

Pihlajapenkkiin istuttelin komeamaksaruohon (Sedum telephium) taimia saadakseni nauttia pörrinkäisistä ja kukinnoista vielä pitkälle syksyyn. Maksaruohon tiesinkin olevan varsin kiitollinen kasvi, jota on myös helppo lisätä pistokkaista, mutta silti lukuisat pönäkät alut saavat hymyn huulille. Tuoreissa poikasissa on kaunis vaaleanpunertava kuulto.

piippo.jpg

Pihlajapenkistä punkee myös koko joukko tällaisia punaisia piippoja. En kuollaksenikaan muista, mitä kaikkia sipuleita penkkiin syksyllä nakkelin. Jonkun olisi pitänyt kertoa puutarhanoviisille, että muistiinpanoja saa ja kannattaa tehdä. ;) Pienen googlaamisen perusteella veikkaan, että kyseessä voisi olla tulppaanin alku.

Miltä sinun puutarhassasi näin pääsiäistä edeltävällä viikolla näyttää?

 

 

Kevään ensimmäinen nuppu

Kevätrituaaleihini näyttää kuuluvan joka-aamuinen pihakierros höyryävä kahvikuppi kourassa. Mikään ei kosketa puutarhaihmisen sydäntä voimakkaammin kuin kasvun ihmeen todistaminen. Saan taimien kasvun ihmettelystä sanoinkuvaamatonta iloa ja voimaa, joka auttaa kantamaan myös silloin, kun elämän toiset osa-alueet tuntuvat yhdeltä savimaan kynnöltä. Ja uijui sentään, mihin katseeni pihakierroksella nauliutui: kevään ensimmäiseen nuppuun!

lumikello.jpg

Veikkaan, että tämä herkkä nuppu kuuluu lumikellolle (Galanthus nivalis). Kylmää uhmaavan kaunokaisen viereen näyttää kohoavan muutama muukin lajitoveri, kaiken kaikkiaan bongasin kolme nuppua ja useita lehdenalkuja.

Haaveilin syksyllä istuttavani kerrotua lumikelloa (Galanthus nivalis plenus ’Flore Pleno’), mutta kävin sipuliostoksilla ilmeisen myöhään, sillä kaikki kerrotut lajikkeet oli jo loppuunmyyty. Nautin kuitenkin kovasti myös tästä yksinkertaisesta lajikkeesta. Ensi syksynä viskelen maahan lisää näitäkin sipuleita, haaveissani kun on saada metsäpihalleni reheviä lumikellotuppaita sinne tänne.