Jokusella asteella lämmenneet päivät ja aurinko ovat saaneet Rivaripihalla ihmeitä aikaan. Nurmen, karikkeen ja sammaleen seasta pilkottaa vaikka mitä piippoja.
Ostin viime keväänä kerrattukukkaisen puistolumikellon (Galanthus nivalis ’Flore pleno’) sipuleita ”vihreänä”, eli suoraan kukinnan jälkeen. Tökkäsin ne heti ostopäivänä paraatipenkkiin muhevan maan syliin. Näyttäisi siltä, että lumikellot nousevat terhakkaina jopa jään läpi. Mielenkiinnolla odottelen tämän lajikkeen kukkimista.
Täysin metsän pohjalle istuttamani puistolumikellot alkavat myös nousta karikkeen seasta. Toivon kovasti, että nämä innostuisivat leviämään puutarhassa.
Maasta nousee myös jotain kookkaampaa. Mitäköhän nämä lienevät? Tähän paikkaan istuttaneeni kirjopikarililjan (Fritillaria meleagris) sipuleita, mutta nämä piipot ovat huomattavasti kookkaampia kuin kirjopikarililjan piipot. Onkohan minulla mennyt sipulit syksyllä sekaisin ja olenkin epähuomiossa nakellut tähän tulppuja? Kevät näyttää.
Terassipenkistä nousee kevätkaihonkukkaa (Omphalodes verna). Olen iloinen, että tämä kevätkukkija viihtyy meillä, sillä sen herttamaiset lehdet ovat todella kauniit koko kasvukauden. Yritin viime vuonna lisätä kevätkaihonkukkaa rönsyistä. Kohta pitäisi selvitä, oliko lisäysyritys onnistunut.
Ja niitä pioninpiippoja pukkaa ihan urakalla. Vedin viime kesänä pionipenkin nurmettomaksi, mutta niin vain siellä kasvaa jotain pitkää kortta. Miten ihmeessä tämän saisi pelkälle mullokselle? Viime vuonna piippoja oli yhteensä 25, mutta nuppuja avautui vain neljä. Katselen vielä tämän kesän, miten pionit natsaavat puutarhan tunnelmaan. Jos fiilikset jatkuvat viime vuotisissa merkeissä, lahjon lähipiiriä juurakoilla ja keksin jotain metsäistä pihamme korkeimmalle kohdalla.
Rivaripiha 