Nuorimmaiseni toivoi viime syksynä puutarhaan jotain ”isoa ja pörröistä”. Mietittyäni tovin totesin, että ukkolaukat (Allium hollandicum ’Purple Sensation’) saattaisivat helpottaa perheen pienimmän pörröpulaa ilman, että äidin täytyy tehdä ihan järkyttäviä kompromisseja. Ja voi että! Ukkolaukoista on tullut koko perheen suosikkeja siinä määrin, että laukkaperhettä kasvatetaan useampien sipulipussien voimin tulevana syksynä.
Enpä muuten arvannut, että ukkolaukoissa on erittäin miellyttävä tuoksu. Puuhailin jotakin laukkojen vieressä ja ihmettelin, mikä noin hyvälle tuoksuu. Vasta pitkän ajan kuluttua äkkäsin mennä nuuskuttelemaan laukkoja ja nehän ne olivat. Ihania!
Pistin ukkolaukkoja kymmenisen kappaletta tontin raja-aidan tuntumaan, mutta talvesta selviytyi vain puolet sipuleista. Näitä todellakin ostetaan lisää! Tuonne pihan perälle kallion tuntumaan voisin hankkia jotakin valkoista laukkalajiketta.
Mikä pettymys olikaan herätä aamulla ja todeta koko pihan peittyneen valkoiseen vaippaan. Sinne, lumen alle, ovat hautautuneet kaikki ne krookuksenalut, lumikellot, piipot ja töröt, joista olen iloinnut muutaman viimeisen päivän.
Rivaripiha 