Hurmaavat ukkolaukat

Nuorimmaiseni toivoi viime syksynä puutarhaan jotain ”isoa ja pörröistä”. Mietittyäni tovin totesin, että ukkolaukat (Allium hollandicum ’Purple Sensation’) saattaisivat helpottaa perheen pienimmän pörröpulaa ilman, että äidin täytyy tehdä ihan järkyttäviä kompromisseja. Ja voi että! Ukkolaukoista on tullut koko perheen suosikkeja siinä määrin, että laukkaperhettä kasvatetaan useampien sipulipussien voimin tulevana syksynä.

ukkolaukka.jpg

Enpä muuten arvannut, että ukkolaukoissa on erittäin miellyttävä tuoksu. Puuhailin jotakin laukkojen vieressä ja ihmettelin, mikä noin hyvälle tuoksuu. Vasta pitkän ajan kuluttua äkkäsin mennä nuuskuttelemaan laukkoja ja nehän ne olivat. Ihania!

ukkolaukka2.jpg

Pistin ukkolaukkoja kymmenisen kappaletta tontin raja-aidan tuntumaan, mutta talvesta selviytyi vain puolet sipuleista. Näitä todellakin ostetaan lisää! Tuonne pihan perälle kallion tuntumaan voisin hankkia jotakin valkoista laukkalajiketta.

Kuolanpioni kukkii

Voi onnea! Ihka ensimmäinen pionini avasi nuppunsa ja kukkii. Kyseessä on kuolanpioni (Paeonia anomala), joka on yksi kestävimmistä pioneista. Kestävyydestä on kiittäminen ettei tämä ihanuus juurikaan ottanut nokkiinsa viime kesän ja syksyn siirtelyistä.

kuolanpioni.jpg

Tällä hetkellä kuolanpionissa on kaksi nuppua. Tämän lajikkeen pitäisi levitä kohtalaisen helposti ja nopeasti, joten jos luontoäiti sallii, ensi kesänä saamme nauttia suuremmasta kukkaloistosta.

kuolanpioni2.jpg

Liki hellelukemat tekevät kukinnasta intensiivisen mutta lyhyen. Onneksi pionipenkistä löytyy myös muiden lajikkeiden nuppuja, joten kenties vielä kesäkuussa saan nauttia uusista pioninkukista.

Ihanat metsäkukat

metsätähti.jpg

Rivaripihalla on hiljaksiin tulossa aika, jolloin puutarhan luonnonmukaiset metsäkukat alkavat kukoistaa. Pidän tästä vuodenajasta todella paljon, sillä se muistuttaa minua lapsuuteni seikkailuista lähimetsikössä. Bongasin ensimmäiset metsätähdet (Trientalis europaea) puutarhan varjoisimmista osista. Samoilta alueilta löytyy myös nuppuasteella olevaa oravanmarjaa (Maianthemum bifolium).

oravanmarja.jpg

Oravanmarjat kuulemma tarvitsevat ravinteikkaan kasvualustan viihtyäkseen, joten on mukava huomata, että pienen metsäpuutarhani maaperä vaikuttaisi olevan hyvällä tolalla.

kielo.jpg

Myös kielo (Convallaria majalis) on aloittanut kukintansa. Erityisesti iltasella kielojen tuoksu on huumaava. Naapureidemme pihamailta kieloa löytyy runsaasti, meillä sitä ei juurikaan ole. Veikkaan, että edelliset omistajat ovat kaivaneet juurakoita ylös kasvin myrkyllisyyden vuoksi, koska kieloesiintymät katkeavat liki seinään tonttien rajoilla. Onneksi kielot eivät tonttien rajoja kunnioita, joten toivon, että juurakot leviäisivät suuremmiksi kasvustoiksi myös meillekin.

alaskan_kleitonia3

Bongasin puutarhasta myös kunnon kasvuston alaskankleitoniaa (Claytonia sibirica). Kukka on mielestäni todella herkkä ja toivon, että tämäkin ruohokasvi viihtyisi ja leviäisi pihassamme entistä suurempiin mittoihin. Tyttäreni poimi alaskankleitoniaa lemmikkikimppuunsa ja se kesti todella monta päivää myös leikkona. Tykkään kovasti!

nurmitädyke.jpg

Nurmitädyke (Veronica chamaedrys) ei ole varsinaisesti metsä- vaan niittykukka, mutta sekin viihtyy luonnonmukaisena metsäpuutarhamme aurinkoisimmissa heinikoissa. Tädykkeen yhden kukan elinikä on kovin lyhyt: Aamulla avautuvan kukan teriö on loistavan sininen vain yhden päivän ajan, jonka jälkeen se jo alkaa lakastua.

Vaikka iloitsenkin puutarhaan istuttamistani puutarhakasveista, on näillä luonnonkasveilla aivan erityinen paikka niin Rivaripihalla kuin puutarhaihmisen sydämessäkin.

 

Ruukku kukkii

Olen ruukkuistutusten suuri ystävä. Ruukkuistutuksilla saa pihaan ja puutarhaan nopeasti koristeellisuutta ja väriä. Ne ovat erityisen käteviä meille hätähousuille, joiden vuodenaikakello tikittää kiivaammin kuin perennojen. Nyt kun kevään sipulikukkien kukinnot alkavat hiljaksiin hiipua, mutta perennat eivät ole vielä päässeet kukintavauhtiin, ruukkuistutukset hellivät puutarhaihmistä.

ruukkuistutus.jpg

Tämän hetken suosikkeihini orvokki-istutusten lisäksi kuuluvat ruukut, joista löytyy puistolemmikkiä (Myositis sylvatica) ja kaunokaista (Bellis perennis). Miten ihania väripilkkuja nämä ovatkaan!

kaunokaiset_lemmikit.jpg

Olen kovasti yrittänyt löytää valkoisia kaunokaisia, joita voisin istuttaa samaan ruukkuun pinkkien puistolemmikkien kanssa. Vielä ei ole näkynyt, mutta ehkäpä pian. Mielestäni nämä pienet kukkijat sopivat tosi hyvin yhteen. Bonusta tulee vielä siitä, että molemmat kasvit pystyy helposti siirtämään puutarhaan esimerkiksi kukkanurmea tai perennapenkkiä piristämään.

Millaisia kukkia sinulla on ruukuissa?

Orvokit onnistuvat aina

Rivaripihaa Instagramissa seuraavat tietävät, että olen hullaantunut orvokeista. Tällä hetkellä minulla on kukassa tukku violetin sävyisiä tarhaorvokkeja (Viola × wittrockiana), sarviorvokki (Viola cornuta) sekä tuoksuorvokki (Viola odorata). Pelto-orvokkini (Viola arvensis) ei ole vielä kukassa. Kas tässä hieman kuvakavalkadia toukokuisesta Rivaripihasta orvokkien osalta, olkaa niin hyvät:

orvokki1

Tarhaorvokki ruukussa

 

orvokki3

Tarhaorvokkeja ruukussa kiiltotuhkapensaan (Cotoneaster lucidus) alla.

 

orvokki2

Tarhaorvokkeja ruukussa pihlajan (Sorbus aucuparia) alla.

Erityisesti tarhaorvokeissa minua viehättää niiden väripaljous ja helppous. Kunhan muistaa nyppiä nuupahtaneet kukat pois ja lannoittaa aina silloin tällöin (minä tyrkkäsin kukkiville kasveille tarkoitetun lannoitepuikon suoraan ruukkuun), niin tarhaorvokit palkitsevat tuuhealla lehdistöllä ja koko kesän kestävällä kukinnolla.

tuoksuorvokki

Tuoksuorvokki viihtyy nurmikolla.

sarviorvokki

Monivuotinen sarviorvokki kukkii toukokuusta myöhään syksyyn.

Orvokit ovat mielestäni lumoavia. Olen iloinen, että tiluksilta löytyy myös monivuotisia lajikkeita, joita onneksi vähäluminen mutta kylmä tammikuu ei vienyt mennessään.

Poimimme eilen 3-vuotiaan poikani kanssa orvokkiruukuista pienen kimpun. Hän ihastui kovasti orvokkien tuoksuun ja käy aina välillä nuuskuttelemassa kukkamaljakon luona. ”Mmmmm, hyvää tuoksua”, hän tunnelmoi. Ihanaa, jos saisin kylvettyä kasvirakkaussiemeniä myös näihin pieniin ihmistaimiini!

Ihanat tulppaanit

tulppu2

Rivaripihalla tulppaanit alkavat saada väriä ja avautua. Olen tehnyt tyypillisen aloittelijan virheen. Ostin yhteensä kuusi pussia eri lajikkeiden sipuleita kuvitellen, että niissäkin on jo kylliksi. Mitä vielä! Kun 60 sipulia nakkelee yhteensä kolmeen eri penkkiin ja joista kaikki ei edes nouse, niin aika harvalta kuvittelemani tulppaanimeri todellisuudessa näyttää. Eli kymmenien sijaan sipuliostoksia tulee ajatella sadoissa, myös täällä Rivaripihalla.

tulppu7

Onneksi nämä nousseet yksilöt ovat kerrassaan suloisia! Pihlajapenkistä löytyy tuollaista lohenpunaista, verrattain lyhyt- ja tanakkavartista lajiketta (olisikohan ’Pink Impression’?), sekä soukempaa ja pidempivartista tummanviolettia lajiketta (saattaa olla ’Negrita’).

tulppu3

Auringossa nämä tummemmat avaavat terälehtensä tervehtimään valoa. Paljastuva keskusta on todella kaunis!

tulppu4

Yksi hassu ’Apeldoorn’ näyttää myös nousseen pionipenkin viereen. Tätä en ole itse istuttanut, vaan se on edellisten omistajien peruja. Mieleeni tulee tästä tulppaanista unikot.

tulppu

Mitäs perennaa voisi muuten tulppaanien rinnalle istuttaa? Gardens Illustrated -lehdessä monissa tulppaanipenkeissä vaikutti olevan lemmikkiä.

 

Onnea on: lähimetsä

Olen maininnut, että taloyhtiömme sijaitsee käytännössä metsän keskellä. Molemmat pihamme rajautuvat metsään: takapiha mäntytilkkuun ja etupiha valtaisaan kangasmetsään. Lumien lähdettyä lähimetsämme on paikka, jossa erityisen mielelläni vietän aikaa sekä yksin että yhdessä perheeni kanssa.

Tein lasten ja siipan kanssa kevään ensimmäisen retken metsään. Lapset nauttivat kallioilla ja puissa kiipeilystä ja minä löysin itseni tallentamasta muistoja keväisen metsän erilaisista väreistä ja pintarakenteista.

jäkälä.jpg

Keväisessä metsässä kenties yllättävintä ovat värit. Lähimetsämme hehkuu punaisen ja vihreän eri sävyissä. Hämmästyttävän monet varpukasvit ja sammalet sävyttyvät punaiseen, kun taas jäkälissä näkyy vihreän koko kirjo.

karhunsammal.jpg

Sammalet ja jäkälät ovat valtavan koristeellisia sekä väreiltään että muodoiltaan. Karhunsammalmättäät (Polytrichum commune) ovat kauttaaltaan peittyneet tällaisiin punaisiin pilareihin. Ovatkohan nämä sammaleen ”kukkia”?

rahkasammal.jpg

Rahkasammal (Sphagnum capillifolium) hehkuu lähimetsässämme kirkkaan punaisena. Asuinalueemme maaperä on luontaisesti aika hapan, joten ei ihme, että rahkasammalella on varsin lokoisat oltavat.

kääpäpuu.jpg

Entäpä ne puut? Metsästä löytyy lukuisia puita, joilla jokaisella vaikuttaisi olevan jokin mielenkiintoinen tarina kerrottavanaan. Kääpien (Polyporaceae) kansoittamia puita lähimetsästämme löytyy useampia ja monista puista löytyy myös käpytikan nakuttamia pesäkoloja.

jäkälä2.jpg

Jäkälien peittämät puunrungot ovat kerrassaan kauniita. Tyttäreni näki niissä Frozenin Elsan jäänhuuruista taikaa. :)

tuoksuvatukka.jpg

Lähimetsässämme kasvaa myös tuoksuvatukkaa (Rubus odoratus). Koska minusta on jotenkin viehättävää, että metsä jatkuisi puutarhassamme, olen suunnitellut hankkivani tuoksuvatukkapensaan tuonne pihan perälle näkösuojaa antamaan.

Mitä muita metsäisiä pensaita tiedät, jotka voisivat rakentaa puutarhaan kaivattua kerroksellisuutta?

 

 

 

 

Aurinkoa palvova pioni

pioni.jpg

Pisti meinaan himppasen hymyilyttämään tämä pionin piippo. Läheltä katsottuna näyttää aivan siltä, kuin pioni olisi ojentanut ristityt kätensä kohti aurinkoa. Tämä yksilö on muistaakseni valkoinen kiinanpioni (Paeonia lactiflora ’White Charm’ ). Pionipenkistä löytyy myös tummakukkainen ’Buckey Belle’, pinkki ’Pink Panther’ ja koristeellinen ’Mme Emilie Debatene’.

Jos minulla olisi iso piha, kartuttaisin pionipenkkiä ehdottomasti ’Do Tell’-, ’Ama-No-Sode’ ja ’Laura Dessert’ -lajikkeilla, joilla kaikilla on varsin runsas ja koristeellinen keskustatupsu.

Millaisia pioneja sinulta löytyy?

Kylmää pitelee

jääputous.jpg

Pihakallioomme on ilmestynyt jääputouksia. Yritän kääntää ajatukseni hyisistä yölämpötiloista siihen, että päivisin päästään kuitenkin plussan puolelle. Käppäilin hetki sitten pihassa harmittelemassa, miten innokkaat narsissien ja helmihyasinttien hiipat ovat ilmeisesti suojauksesta huolimatta paleltuneet yöpakkasten kourissa. Kauniin vihertävät hiipat ovat kuivettuneet ruskeiksi käppyröiksi. Buu!

lumikello.jpg

Lumikellot eivät pahemmin näytä pakkasöitä säikähtävän. Nyt pihalla on useampia nuppuja, tosin yksikään niistä ei ole kunnolla auennut. Yritin nakella havuja krookuksien suojaksi, mutta ainakaan vielä en bongannut krookuksissa nuppuja.

tulput.jpg

Tulput sen sijaan ponnistavat urheasti penkistä pintaan, vaikka lunta vihmoo päivittäin lisää. Tähän penkkiin nakkelin muistaakseni fuksianpunaista ’Don quichotte’-, violettia ’Alibi’- ja valkoista ’White dream’ -lajikkeita.

Eilen alkoi tähtitieteellinen kevät. Termistä kevättä saamme kaikesta päätellen odotella vielä hyvän tovin. Onneksi nyt ollaan jo maaliskuun paremmalla puolella ja kevätkukkia pursuavat ruokakaupat antavat toivoa paremmasta.

Kevät tulee keikkuen

narsissit.jpgMikä pettymys olikaan herätä aamulla ja todeta koko pihan peittyneen valkoiseen vaippaan. Sinne, lumen alle, ovat hautautuneet kaikki ne krookuksenalut, lumikellot, piipot ja töröt, joista olen iloinnut muutaman viimeisen päivän.

Aurinko paistaa, mutta ilmaa viiltää hyytävä, puuskittainen tuuli. Lämpömittari näyttää näin puolilta päivin -2, mutta poskissa viima tuntuu lähinnä -10 asteen pakkasenpuremilta. Narsissini eivät ole vielä pahoittaneet mieltään, mutta täytynee nostaa ne yöksi sisälle, pakkanen kun laskee jälleen näillä seuduilla varsin pureviin lukemiin.

Olisiko lukijoilla vinkkejä, miten selättää takatalven aiheuttama harmistus?