Neljä syytä miksi jokaisella pitäisi olla mustikkaa puutarhassaan

Kategoriassa Metsäpuutarha by Sanna

Yllättävää kyllä, mustikka (Vaccinum myrtillus) on edelleen varsin aliarvostettu puutarhakasvi. Pensasmustikoiden myötä sitä löytyy useammista puutarhoista kuin ennen, mutta esimerkiksi vadelma ja mansikka kiilaavat vielä kirkkaasti mustikan ohi puutarhojen halutuimmissa marjalajikkeissa. Omassa mustikkatyypin pihassani olen huomannut, että mustikka on sangen kaunis marjakasvi. Listaan tähän neljä syytä, miksi jokaisella tulisi olla edes pieni mätäs mustikkaa omassa puutarhassaan.

Kevät

Toukokuun alussa Rivaripihan vehreyden takasi mustikka. Vaaleanvihreät lehdet suorastaan loistivat kevätauringon kirkkaudessa. Lisäksi mustikka on kaikessa herkkyydessään varsin kaunis kukkija. Vaaleanpunaiset, lyhtyä muistuttavat kukinnot houkuttelivat paikalle erilaisia pörrinkäisiä ja luulen, että juuri pihamme laajoilla mustikkamättäillä on vaikutusta siihen, miten paljon pihallamme pörrää erilaisia pölyttäjiä.

Kesä

Ensimmäiset piirakkamarjat poimittiin Rivaripihalta heti juhannuksen jälkeen. Marjoja on pihaltamme riittänyt ihan näihin päiviin asti: Viimeksi eilen tyttäreni poimi keskikokoisen pakastinrasiallisen täyteen mustikkaa, jonka laitoimme smoothieaineksiksi. Marjasato onkin mitä oivallisin syy hoivata mustikkaa puutarhassaan.

Meidän mustikkamme ovat ihan näitä perinteisiä luonnonmarjoja, joten aina välillä äiti-ihmisen harmiksi jälkikasvun vaatteet saavat mustikkapesun osakseen. Pensasmustikoissa ei tätä ongelmaa olisi, mutta onhan se nyt aika hienoa, että pihassa viihtyy luonnonmarjoja yllin kyllin sekä meidän pihaa asuttavien ihmisten että myös lintujen iloksi.

Syksy

Ilmojen viiletessä pihamme kenttäkerros puhkeaa ruskaan. Mustikan värihehku on todella kaunis, täynnä punaisen, violetin ja vihreän eri sävyjä. Luulin ennen, että syksyn väriloisto tehdään kukilla, mutta olen todennut, että täällä Rivaripihalla mustikkamättäät antavat loistavan taustan ja hehkuvan rakenteen erilaisille syysperennoille ja ruukkuistutuksille.

Talvi

Näyttökuva 2016-09-27 kello 12.49.51.png

Puhelinräpsy on huono, mutta tämä oli ainoa talvikuva, jonka koneeltani Rivaripihasta löysin. Viime talvena yllätyin siitä, miten vihreältä pihamme näytti keskellä talveakin. Kiitos tästä kuuluu vähälumiselle talvelle ja ainavihannille mustikanvarvuille. Ainakin minulla lunta vasten kuultava vihreys antaa toivon kasvukaudesta ajankohtana, joka ei todellakaan kuulu suosikkeihini.

Mitä marjakasveja sinun puutarhastasi löytyy?

26syys2016

Ihana sipulisyksy!

Kategoriassa Syyskylvöt by Sanna

Mistä tunnistaa puutarhanoviisin? Siitä, että kukkasipulien istuttaminen ei pänni lainkaan, vaan hymysuin ja hyräillen olen taputellut multiin kaikki muut paitsi tulput. Toki iltaisin jomottava selkä ja hoosiannaa huutavat reidet tiedottavat, että puutarhahommissa on kykitty, mutta suhtaudun tähänkin tervetulleena hyötyliikuntapiikkinä, niin vähän muuten kuntoilen hikipäissäni.

Näin viime yönä unta siitä, että narsissit ja osa tulppaaneista lähti huimaan kasvuun joulukuussa. Hieman huvitti aamutuimaan, miten puutarhamietteet valtaavat jo yöunetkin. Pelko on kuitenkin täysin aiheellinen näillä leveyksillä. Viime joulukuussa tête à tête -narsissit, helmihyasintit ja ukkolaukat alkoivat täyttä höökää puskea piippojaan pintaan. Ukkolaukat selvisivät joulukuun lämpöaallosta ja tammikuun paukkupakkasista, mutta narskuille ja helmihyasinteille kävi haljusti. Tête à tête -narsisseja ei näkynyt yhtäkään ja vain muutama helmihyasintti innostui kukkimaan toukokuulla. Muut helmikset olivat jotenkin epämuodostuneita tai eivät nousseet lainkaan.

Nyt on kuitenkin piiloteltu maan poveen sen verran monta lupausta kevään ja alkukesän kukinnasta, että joidenkin on pakko onnistua. Näillä tantereilla ei ilmeisesti myyrätkään viihdy, joten käytännössä ainoan haasteen sipuleille asettaa säätila. Toivotaan, että kukin meistä puutarhahörhöistä saa nauttia varhaisesta kasvuunlähdöstä ja keväisestä värikylvystä ennen kuin perennat ottavat vallan.

Herkkuja viime keväältä: Crocus chrysanthus ’Cream Beauty’.

Vaikka kaikki sipulikukat tuntuvat talven ankeuden jälkeen todellisilta aarteilta, ehkä eniten odotan niiden lajikkeiden kasvua, joiden pitäisi viihtyessään asettua puutarhaan ja lisääntyä sivusipulien ja siementen voimin. Tällä hetkellä minua kiinnostaa, viihtyvätkö englanninsinililjat (Hyacinthoides non-scripta), tähtilumikellot (Galanthus elwesii) ja persiansinililjat (Scilla mischtschenkoana) täällä Rivaripihalla.

Minkä sipulikukan loistoa odotat ensi keväänä eniten?

Save

21syys2016

Rivaripihan säästövinkit puutarhaan

Kategoriassa Elämää, Puutarhaihminen by Sanna

Kotipuutarha-lehdessä (9/2016) jaettiin 53 vinkkiä sentinvenyttäjän puutarhapuuhiin. Täällä Rivaripihallakin säästäväisyys puutarha-asioissa on sen verran tuttua, että ajattelin jakaa kanssanne viisi tomeraa säästövinkkiä, joita olen hyödyntänyt puutarhassani.

Kasvata siemenestä, lisää pistokkaista

Siemenkasvatus on varsin huokea keino lisätä puutarhan lajikevalikoimaa. Mitä ihanimipien yksivuotisten, kaksivuotisten ja perennojen siemeniä monipuolisine idätys- ja kasvatusohjeineen on saatavana useilta kotimaisilta tarjoajilta. Mihinkään mittaviin esikasvatuspuuhiin en ole ryhtynyt, vaan enemmänkin siemenkylvöni ovat muistuttaneet throw & grow -meininkiä.

Puistolemmikkien (Myosotis sylvatica) herkkää hehkua – siemenkylvöistä tietenkin.

Pistokaslisäyksessä olen vielä kovin noviisi, mutta ainakin erilaiset maksaruohot, pelargonit, pikkutalviot ja vironmuratti eivät ole vaatineet sen kummempaa osaamista. Olen saanut lisättyä näitä kasveja puutarhassani vain tökkäämällä pistokkaat multaan ja pitämällä mullan kosteana.

Kierrätä puutarhajäte

Myönnän, olen hieman ihastunut taloyhtiömme hankkimaan oksasilppuriin. Tehokas mutta hiljainen kone tekee oksajätteestä hetkessä kaunista haketta, jota olen käyttänyt puiden ja pensaiden alustojen kattamiseen. Oksahakkeen myötä minun ei ole tarvinnut ostaa lisää kuorikatetta, joten säästöä tämäkin. Jos omat oksavarantoni hupenevat, haen mieluusti naapureilta ylimääräiset oksat hyötykäyttöön.

Pihlajan viottuneet oksat pääsivät pensaiden ja puiden juuristolle hakkeen muodossa.

Kyhäsin suurista lavakauluksista pihan perälle pari viherkompostia, jonne kerään kaiken puutarhasta tulevan kasvijätteen. Kevättalkoiden jäännökset maatuivat kesän aikana raakakompostiksi, jonka siirsin toiseen kompostiin jälkikypsymään. Haaveissani on, että olisin jossakin vaiheessa omavarainen kompostimullan suhteen. Ehkäpä investointi lämpökompostoriin olisi avuksi tämän haaveen toteutumisessa.

Keittiötarpeet hyötykäyttöön

Koska minulla ei vielä ole lämpökompostoria, en voi hyödyntää biojätettä siinä määrin kuin haluaisin. Kerään kuitenkin talteen kahvinpurut ja kananmunan kuoret. Kahvinpuruja ripsottelen ahkeraan happamaan maahamme ja olen huomannut, että esimerkiksi hortensiat, pikkutalvio ja mustikat nauttivat tästä miedosta happoannoksesta. Pestyt kananmunan kuoret taas murskaan hienoksi ja käytän kuorimurskan kalkista pitävien kasvien hoivaamiseen.

Satsaa säästöpakkauksiin

Kotimaan markkinoilla myytävät kukkasipulien säästöpakkaukset ovat aika pieniä. Ostin Hollannista esimerkiksi krookuksen ja helmililjojen säästöpakkaukset, joissa sipuleita on kolminumeroinen määrä, mutta hintaa pakkauksella oli saman verran kuin Suomessa myytävällä ”suurpakkauksella”, jossa on lajikkeesta riippuen 20-50 sipulia. Kun kukkasipulitilauksen tekee vielä kimpassa, saa suurpakkauksilla aikaan hyvän säästön (olettaen, että pitää kukkaron nyörit supussa täällä kotimaassa) ja kauniin kukkaloiston.

Sipuli siellä, sipuli täällä – suurpakkauksilla säästöä ja huimaa väriloistoa.

Verkostoidu muiden puutarhaintoilijoiden kanssa

Toiset puutarhahörhöt ovat paitsi mitä mainiointa juttuseuraa myös keino laajentaa puutarhan kasvivalikoimaa. Hyödynnä tilaisuudet siemen- ja taimivaihtoihin, kierrätä mahdolliset virhehankinnat ja adoptoi toisten ylimääräiset siementaimet, jakopalat ja pistokkaat. Meillä Suomessakin puutarhaintoilijat voisivat aktivoitua erilaisten vihervaihtareiden merkeissä. Esimerkiksi kirjemerkillä saa jo mukavan määrän siemeniä lähetettyä somemaailmassa tavatulle puutarhaystävälle.

Aurankukka (Agrostemma githago) matkasi luokseni siemenvaihdon kautta.

Olisiko sinulla jakaa jokin hyväksi havaittu säästövinkki muille puutarhan ystäville?

16syys2016

Puutarhailun kustannuksista

Kategoriassa Pihasuunnitelma, Puutarhaostoksilla by Sanna

Kaikki puutarhahörhöt tietävät, että niin taimistoilla, messuilla kuin kukkasipuliostoksillakin voi niin sanotusti lähteä puutarhahanskasta. Apurahatutkijana ja satunnaisia koulutuskeikkoja tekevänä minulla ei harmikseni ole varaa satsata puutarhan kasviostoksiin lähellekään sellaisia summia, joita tiedän kanssapuutarhurieni kuluttavan. Olen joutunut käymään syvälliset keskustelut itseni kanssa siitä, että jos ja kun puutarhaan investoidaan, niin missä määrin ja mihin rahaa voi puutarhaan laittaa.

Rivaripiha vapun valossa 2016.

Taloyhtiössämme on onnekseni erinomaisesti varusteltu varasto, johon on ostettu asukkaiden yhteiskäyttöön todella laadukkaita puutarhan hoitoon liittyviä työkaluja. Meiltä löytyy vimpan päälle kaikki oksasaksista kanttausrautaan ja talikoista erilaisiin leikkureihin. Ehdotuksestani taloyhtiö investoi myös tehokkaaseen mutta hiljaiseen oksasilppuriin sekä kevyeen työnnettävään ruohonleikkuriin, joka kerää leikkuujätteet talteen (komposti kiittää). Taloyhtiö ostaa vuosittain satsit kevätlannoitetta, kalkkia ja syyslannoitetta, joita saa kiikata omaan puutarhaansa. On todellinen puutarhaihmisen unelma asua tällaisessa taloyhtiössä!

Rivaripiha kesäkuun alussa 2016. Väri on muuttunut ruskeasta vihreäksi.

Säästän siis puutarhan hoitoon liittyvien työkalujen kustannuksissa, joten rahamääräisesti suurimmat investoinnit menevät puutarhan rakenteisiin. Puutarhaamme on ensimmäisenä kesänä kärrätty jumalattomat määrät kompostimultaa, kuorikatetta ja koristekiviä. Ensimmäisenä kesänä ostettiin myös uudet terassikalusteet ja kaasugrilli, tekohengitettiin vanhaa lautaterassia ja rakennettiin pieni laatikkopuutarha. Tänä kesänä on pykätty leikkimökkiä/talvivarastoa omalle pikkupihalle. Olen myös satsannut kauniisiin terrakottaruukkuihin, jotka tuovat ryhtiä kasvukauden ruukkuistutuksiin.

Suunnitelmissa on pengerryksen toteutus, johon varmasti tulee uppoamaan satanen jos kuudeskin.Samoin terassi pitää jossakin vaiheessa peruskorjata ja oma lämpökompostori olisi huima juttu. Havittelen myös ilmavasta pergolasta tuohon terassin ylle, mutta nämä kaikki suunnitelmat menevät sellaisella viiden vuoden aikajanalla. Toki myös seinänaapureilla on sanansa sanottavana esimerkiksi pergolasta, joka saattaa hieman varjostaa vanhan leidin raja-aidan viereistä perennapenkkiä.

Suunnitelmissa on lisätä enemmän väriä mm. sipulikasvein ja perennoin.

Olen sopinut itseni kanssa, että kasviostoksilla pidetään järki hollilla. Vaikka valmiiden taimien ostaminen olisi niin paljon helpompaa ja puutarha näyttäisi valmiimmalta nopeammin, kasvatan pääsääntöisesti monet kasveista siemenestä. Olen lisäksi ollut erittäin onnekas, kun olen saanut jakopaloja, pistokkaita ja siementaimia erilaisista kasveista ja marjapensaista äidiltäni, naapureiltani ja puutarhaystäviltäni. Joka syksy ostan kukkasipulit kevään kukkaloistoa siivittämään ja keväisin investoin jokusiin ruukkukukkiin.

Entäpä te, hyvät lukijat: Mikä teidän puutarhassanne on se suurin rahareikä?

13syys2016

Syksyn kukkasipulisavotta

Kategoriassa Kukkasipulit, Syyskylvöt by Sanna

Kevään ja alkukesän kukkaloisto varmistetaan kukkasipuli-istutuksilla. Tilasin omat kukkasipulini kimppatilauksena äitini kanssa Hollannista. Herkempiä saattaa järkyttää sipulitilaukseni volyymi. DHL:n pitäisi kiikata 1300 sipulia kotiovelle tämän viikon aikana. Järkytystä kenties hieman lievittää se, että suurin osa kukkasipuleista on ns. pikkusipuleita: krookuksia, lumikelloja, englanninsinililjaa, idänsinililjaa, persiansinililjaa ja kesälumipisaraa.

Kerrottukukkaisia tulppaaneja hankin jokusia lajikkeita. ’Royal Acresista’ ja ’Black Herosta’ suunnittelin väriparia pionipenkin läheisyyteen (pahoittelen, osa kuvista on Pinterestin gallerioista, ensi keväänä takuulla vain omia kuvia).

’Copper Imagesta’ näin uskomattoman kauniita kuvia Instagramissa ja ajattelin kokeilla niitä tuohon sisäänkäynnin nurmialueelle suviruusua ympäröimään.

Tulipa ’Copper Image’

Takapihan metsäiselle alueelle ajattelin istutella kotkansiipien ja metsäalvejuurten sekaan väriyhdistelmän, joka koostuu ’Queen of Nightista’, ’Light and Dreamystä’ ja ’Yellow Purissimasta’.

Tulipa ’Light and Dreamy’

Narsisseista tilasin metsäpuutarhaan kauniisti sopivia, luonnonmukaisilta näyttäviä lajikkeita. ’Thaliaa’ sumputan kuorikatteella päällystetyn polun viereen mustikanvarpujen seuraksi, vaaleankeltainen ’Hawera’ puolestaan saa hehkua hiilenmustan leikkimökin kupeessa.

Liiriaa eli vuorililjaa (Ixiolirion tataricum) minulta jo löytyykin, mutta tilasin tätä sinistä kaunokaista lisää erityisesti pitkän kukinta-aikansa vuoksi. Liiria yhdistyy nätisti hyasintteihin, joiden toivon uusivan kukintansa ensi keväänä (hyasintteja en muuten tilannutkaan, öy nöy) ja rusolaukkaan (Allium roseum ’Grandiflorum’).

Allium roseum

Eli kohta pitäisi lykätä liki 1300 sipulia multiin. Jostain syystä urakka ei vielä tunnu mahdottomuudelta, vaan ihan mukavalta ensi kevään ilonlähteiden synnyttelyltä. Ajattelin myös porrastella sipulien istutusta siten, että herkemmät lajikkeet peittelen maaemon huomiin tulevana viikonloppuna, laukat syyskuun loppupuolella ja tulppaanit vasta maan pysyvästi viilennyttyä.

Mitäs teidän kanssapuutarhurien kukkasipuliostoksista tänä vuonna löytyy? Entäpä kukkasipulisavotta: Ihana ilo vaiko karsea koettelemus?

16Elo2016

Syksy jo saa Rivaripihaan

Kategoriassa Syyskukkijat by Sanna

Viime viikolla puutarhassa saattoi täydellä varmuudella aistia syksyn saapuneen. Soisin mielelläni elokuun olevan varsinainen kesäkuukausi, mutta luonto päättää viisaudessaan välillä toisin. Vaikka vannoutuneelle kesäihmiselle syksyn saapuminen tuo myös tiettyä haikeutta mukanaan, pidän silti kovin myös tästä vuodenajasta – etenkin aurinkoisena ja lämpimänä.

Rivaripihalla tämä syksy näyttää jo nyt kovasti kauniimmalta kuin viime syksy. Lehtoakileijat (Aquilegia vulgaris) ovat ihania koko kasvukauden: ensin kevään suloisina lehtiruusukkeina, sitten kesän kukkivina kaunokaisina ja lopulta dramaattiseen syysväriin pukeutuneena. Huomasin, että syysväri on kehittynyt hyvin erityisesti niihin yksilöihin, jotka eivät vielä tänä vuonna kukkineet. Täytyykin ensi vuonna kokeilla kukkavanojen poistamista ennen siementen kehittymistä, josko se vaikuttaisi akileijojen lehdistön ruskaan.

Ruska hohkaa myös säleikkövilliviinin (Parthenocissus inserta) lehdistössä. Olen istuttanut yhden villiviinin taimen kallion kupeeseen, jossa se jo kauniisti kiipeää kalliolla kasvavien puiden juuristoja pitkin. Ensi keväänä taidan laittaa sinne vielä yhden tai kaksi taimea lisää komeamman syysloiston toivossa.

Koska suurin osa puutarhasta on mustikanvarpujen (Vaccinium myrtillus) peitossa, pihan varsinainen syystunnelma tulee mustikan lehdistön ruskavärityksestä. Aurinkoisilla alueilla lähes koko varvikko on jo punertava, varjoisilla alueilla vihannan varvikon joukosta pilkistää jokunen punakka yksilö. Vihertävät lehtisuonet punaisella pinnalla, kerrassaan upeaa!

Lisäväriä puutarhaan tuovat kahden suuren pihlajan (Sorbus aucuparia) alati punertuvat marjatertut. Tänä vuonna pihlajanmarjoja riittää, joten toivotan ilolla marjoja syövät herkkusuut pihlajiimme pidoille.

Varsinaisia syyskukkijoita minulla on aika vähän. Orvokit (Viola × wittrockiana) ovat uskollisesti kukkineet joko ruukussa tai avomaalla huhtikuun alusta lähtien. Samoin heinäkuussa kukintansa aloittanut loistosalvia (Salvia nemorosa ’Schwellenburg’) jaksaa edelleen ilahduttaa kirkkaan violetilla kukinnallaan.

Punakosmokset (Cosmos bipinnatus) ovat upeita syyskauden kukkijoita, vaikka en oikein tuosta tillimäisestä lehdistöstä välitäkään. Punakosmos puolustaa kuitenkin rotevakasvuisena yksivuotisena kukkana paikkaansa syyspuutarhassa, sillä se ei sateen loikotuksista ja tuulen puhinoista oikein tunnu välittävän.

Suurena vuokkojen ystävänä olen haikaillut runsaiden syysvuokkoistutusten perään, mutta jo kahtena keväänä laittamistani juurakoista ei edelleenkään näy jälkeäkään. Ostin kesän alennusmyynneistä muutaman valmiin taimen, mutta ne eivät ole juurikaan lehdistöään kasvattaneet. Kukintaa on siis turha odotella tänä vuonna. Hieman pelkään, että minun on vain myönnyttävä siihen, että syystä tai toisesta syysvuokot eivät täällä Rivaripihalla menesty.

Kaikkea syysväritystä kirkastamaan nakkelin valkoisen silkkiunikon (Papaver rhoeas ’Bridal Silk’) siemeniä kukkapenkkeihin juhannuksen tienoilla. Ajoitus oli tänä kesänä oikea, sillä silkkiunikot poksahtelevat kukkaan nyt, kun illat jo hämärtyvät ja täyteläiset värit valtaavat puutarhan. Ostoslistalla on myös jokunen valkokukkainen syysleimu, jotka suunnittelen istuttavani pihan perälle kallion kupeeseen.

Entäpä te hyvät lukijat, onko elokuussa vielä kesää jäljellä vai humiseeko puutarhoissanne jo syksyn sävel?

10Elo2016

Rivaripihan virhehankinnat

Kategoriassa Kesäkukkijat, Metsäpuutarha, Pihasuunnitelma, Pihlajapenkissä, Pionipenkissä, Virheostoksia by Sanna

Monesti täällä blogimaailmassa näkee ja kuulee onnistumisista ja täydellisistä yhdistelmistä. Minä puolestani ajattelin valottaa muutamia virhehankintojani, jotka ovat opettaneet kantapään kautta, mikä metsäiselle pihalleni sopii ja mikä ei. Jostakin luin, että erityisesti pienen pihan puutarhurille tärkeämpää olisi hahmottaa, mistä kannattaa luopua ja mikä jättää hankkimatta kuin se, mitä kasveja mihinkin ostetaan. Minulla kun ei ole aikaisempaa kokemusta puutarhuroinnista, niin virhehankinnoilta en ole pystynyt välttymään.

Yksi harmittavimmista virheostoksista ovat daaliat. Niin ihania kuin ne ovatkin, daaliat eivät minun puutarhaani sovi muutamasta syystä. Suurin syy piilee puutarhurissa. En halua puutarhaani kasveja, jotka vaativat joka syksyistä ylöskaivamista ja talvettamista. Yritin daalioiden mukuloiden talvettamista kylmäkellarissamme, mutta mukulat homehtuivat ilmeisesti liian kosteissa oloissa.

Toisekseen daaliat ovat silmääni liian ”puutarhamaisia” kasveja, jotka eivät mielestäni kaikessa koreudessaan istu mustikanvarpujen, saniaisten, metsävadelmien ja humuksen joukkoon.

Daalioita saattaa löytyä myös vaatimattomamman oloisia yksilöitä, mutta minun valintani ovat olleet kaikkea muuta kuin huomiota herättämättömiä. Daalioiden lisäksi samat ongelmat kohtasin miekkaliljojen kanssa, joita istutin useita kymmeniä ensimmäisen puutarhakesäni aikana. Pistetään kokemattomuuden piikkiin.

Virhesiirroksi luen myös krassien kasvatuksen. Haaveissani oli, että krassit köynnöstelisivät pihlajapenkkiäni koristavaa lyhtyä pitkin, mutta joku ötö teki jatkuvasti selvää krassin lehdistä. Reikäisyyden lisäksi lehdet kellastuivat, enkä keksinyt, missä vika loppupeleissä voisi olla. Ja ne kukat, niiden piti olla purppuraisia, mutta kirkkaanpunaista ja oranssia siitä siemenpussista sikisi. Viime viikolla menetin lopullisesti hermot tähän kasviin ja annoin kompostin lahottajille lisää töitä.

Virhesiirtona pidän myös näiden kaunokaisten istuttamista ruukusta maahan. Ruukussa kaunokaiset toimivat tosi kivasti tummansinisten lemmikkien rinnalla, mutta multavassa maassa nämä ovat kasvaneet holtittomiksi hujopeiksi. Haluaisin tuohon pienelle nurmitilkulle sinne tänne päivänkakkaramaista kaunokaisen muotoa, mutta en ole mistään löytänyt niiden siemeniä. Vinkkejä otetaan vastaan!

Pionien kanssa vielä arvon. Vaikka mielestäni pionien kukat ovat erityisesti nuppuvaiheessa ihaninta ikinä, en ole varma, sopivatko ne tämän pihan tunnelmaan.

Ajattelin, että katson vielä ensi kesän tilannetta, kun puutarhan rakenteet ovat silloin pengerrystä ja pikkumökkiä myöten kasassa. Ehkäpä pengerrys jakaa tilan silloin niin selkeästi, ettei pionipenkki nurmialueen keskipisteenä enää haittaa.

Entäpä te rakkaat lukijat, millaisia virhehankintoja tai -siirtoja te olette tehneet?

2Elo2016

Ihanat kärhöt metsäpuutarhassa

Kategoriassa Kalliolla, Kesäkukkijat, Metsäpuutarha, Pihlajapenkissä by Sanna

Olen pari kesää pähkäillyt, miten saisin nauttia kukkaloistosta vaarantamatta silti piskuisen pihani metsäistä tunnelmaa. Ensimmäisenä puutarhakesänäni laitoin puutarhaani jos minkälaista kukkivaa kasvia todeten niiden ilmeen liian ”trooppiseksi” tai ”puutarhamaiseksi” pihallemme. Ja ei kun kaivuuhommiin ja väärät taimet kiertoon. Jostain sitten äkkäsin, että kärhöthän e h k ä voisivat sopia puiden runkoja ja kalliota värittämään, mikäli en valitsisi niitä kaikkein kerratuimpia ja suurikukkaisimpia lajikkeita.

Ja avot! Olen aivan rakastunut kärhöjen ja metsäpuutarhan elementtien yhdistelmiin. Violettikukkaiset kärhöt näyttävät erityisen herkuilta kallion vieressä saniaisiin yhdistyessään. Kuvassa on suht pienikukkainen tiukukärhö ’Arabella’. Kallion vieressä kasvaa myös valkokukkainen tarha-alppikärhö ’Albina Plena’ ja sinikukkainen tarha-alppikärhö ’Pamela Jackman’, mutta ne eivät varmaankaan kuki vielä tänä vuonna.

Olen myös istuttanut jokusen kärhön pihamme isojen puiden lähelle. Kuvan hieskoivun ja jalokärhön (’Comtesse de Bouchaud’) yhdistelmästä pidän huikean paljon. Kärhön vaaleanpunaiset kukinnot korostuvat kauniisti koivun rosoisen vaaleaa pintaa vasten. Nuori yksilö on kasvanut vasta puolentoista metrin mittaan, mutta nuppuja siinä on jo runsaasti. Pihapihlajia vasten puolestaan kiipeävät tarha-alppikärhö ’Willy’, jonka valkoisia kukkia värittävät purppuraiset suonet sekä jalokärhö ’Miss Bateman’, joiden uskon kukkiessaan hohkaavan kauniisti pihlajien harmaata runkoa vasten.

Haluaisin vielä maisemoida pihan perällä töröttävän kuusenkannon kellokärhöllä (Clematis integrifolia) ja pihan toisen koivun vierelle voisin istuttaa jonkin vaaleapunakukkaisen kärhön.

Entäpä te rakkaat lukijat, hurmaavatko kärhöt myös teidät?

27Kes2016

Hoitamatta helppo

Kategoriassa Kesäkukkijat, Metsäpuutarha, Pihasuunnitelma by Sanna

Tiedättehän ne lupaukset silittämättä siististä vaatteesta? No, minä olen puutarha-asioissa vähän siihen suuntaan kallellaan. Notta hoitamatta helppoa puutarhaa olen hissukseen rakentelemassa. Tykkään kovasti puutarhahommista, ei siinä, mutta suunnitelmissa on lähes luonnonmukainen pikkupuutarha, jossa puutarhaihminen vain lisää tarvittavat lannoitteet kasvun tukemiseksi, kastelee äärimmäisen kuivilla jaksoilla ja korjaa välistä pieniä kimppuja maljakkoihin.

Näistä syistä olen yrittänyt löytää puutarhaan kasveja, jotka pitävät hieman humuspitoisesta maasta, leviävät mielellään ja kaipaavat mahdollisimman vähän puutarhaihmisen sekaantumista asiaintiloihin.

Vuokot ovat todella yllättäneet minut pitkäikäisyydellään. Esimerkiksi arovuokot (Anemone sylvestris), lehtovuokot (Anemone leveillei) ja amerikanvuokot (Anemone multifida) hämmästyttivät pitkällä kukinnallaan.

Puutarhastani löytyy myös sini- (Hepatica nobilis), valko- (Anemone nemorosa) ja hämyvuokkoa (Anemone nemorosa ´Robinsoniana´) sekä syysvuokkoja (Anemone hupehensis).

Blogiani lukeville ei liene yllätys, että suorastaan palvon orvokkeja. Ne saavatkin varsin vapaasti siementää ja lisääntyä puutarhassa. Myös akileijoja saa tulla mielin määrin lisää.

Samoin kaikenlaiset kellokukat ja kurjenpolvet saavat tulla Rivaripihalle viihtymään.

Maanpeitekasveissa luotan pikkutalvioon (Vinca minor), rönsyakankaaliin (Ajuga reptans) ja maahumalaan (Glechoma hederacea), pensasosastolla taas syreeneihin, piskuiseen nietospensaaseen (Deutzia x ’Yuki Cherry Blossom’) ja kiiltotuhkapensaaseen (Cotoneaster lucidus).

Luulen, että tulen toki harrastamaan ruukkuistutuksia ja jokusia kesäkukkia, mutta olisi kiva, mikäli kevään sipulikukilla ja jokusilla luottohankinnoilla saisin puutarhan, joka periaatteessa kapsahtaisi silittämättä siisti -kategoriaan, mikään kasvikeräilijä kun en ole.

Entä te muut: hoitamatta helppo vai suo, kuokka ja jussi?

24Kes2016

Ihanaa juhannusta

Kategoriassa Elämää by Sanna

Nämä kukkaniittykuvat siivittäkööt sinut lempeään keskikesän tunnelmaan. Ihanaa juhannusta Rivaripihan lukijoille ja satunnaisille vierailijoille!

Rivaripiha

Pienen puutarhan suunnittelua ja rakentamista metsäisellä rivitalopihalla.

Kirjoittajan arkistot: Sanna