Rivaripihan kesä- ja heinäkuu oli yhtä akileijojen juhlaa. Kukkipa alppiakileija ihan syyskuuhun asti. Jos muut perennat eivät oikein jaksaneet iloitella kylmässä ja kosteassa, niin akileijat eivät ilmoista pahastuneet. Paraatipenkissä hurmasivat kilvan kuvassa näkyvät sinivioletti ja suurehkokukkainen alppiakileija (Aquilegia alpina), vaaleanpunainen lehtoakileija (Aquilegia vulgaris) ’Pink petticoat’ sekä haaleansinilila lehtoakileija ’Tower light blue’.
Paraatipenkin reunassa muutama japaninakileija (Aquilegia flabellata var. pumila ’Alba’) innostui kukkaan asti. Ostin ensimmäisenä puutarhakesänä pari kukkivaa taimea, joista ei toisena vuotena, ankaran talven jälkeen, näkynyt jälkeäkään. Onneksi sentään kukista oli varissut siemeniä penkkiin, jotta lajike onnistui säilymään.
Pihlajapenkkiin olen kylvänyt erilaisia ’Barlow’-lajikkeita. Kuvassa näkyvä on todella intensiivinen ja upea lehtoakileija ’Blue Barlow’.
Penkistä löytyy myös ’Nora Barlow’ ja ’Black Barlow’. Etsin vielä ’Bordeaux Barlowia’, joka on huikean viininpunainen, ja ’White Barlow’ tietenkin olisi omiaan raikastamaan syvänsävyisten akileijojen kukintaa.
Näiden jalostettujen akileijalajikkeiden lisäksi pihalla pompsahtelee sieltä täältä lehtoakileijan valkoista ja sinistä maatiaiskantaa. Jotkut eivät pidästä akileijoista siksi, että ne leviävät kovin helposti siemenestä eivätkä välttämättä näytä emokasviensa kaltaisilta. Minua tämä ei haittaa. Päinvastoin, yhtään akileijaa ei riivitä rikkana ylös maasta täällä Rivaripihalla.
Jos sinulla on vinkata kauniita akileijalajikkeita, niin huikkaapa ehdotuksesi kommentteihin. Akileijoihin ihastunut kiittää!
Rivaripiha 