Kirjoittajan arkistot: Sanna

Terassin ruukuissa kukkii kevät

Kategoriassa Kevätkukkijat, Ruukussa by

Olin syksyllä suunnitellut terassille varsinaisen kevätkukkaryöpsähdyksen, mutta jyrsijät mokomat päättivät toisin. Talvetin ruukkuni pihavarastossa, missä ne menestyivät erinomaisesti leudon talven ansiosta. Olemme tukkineet kaikki mahdolliset kulkureitit tuuletusrakojen teräksisellä suojaverkolla, jotta mikään ei uhkaisi silmäteriäni. Ruukuissa oli jo kunnon kasvua ja nostin ne pari viikkoa sitten terassille. Suureksi ärsytyksekseni joku jyrsijä oli sitten yhtenä yönä käynyt penkomassa ruukut läpikotaisin, rouskutellut vaaleanpunaisten ja violettien helmihyasinttien varret ja vienyt mennessään joka ikisen kasvitieteellisen tulppaanin sipulin. Joka ikisen, niitä oli kymmeniä. Tyyppi oli jättänyt jälkeensä vain katkotut varret. Kyllä sapetti.

Narsissit ovat saaneet olla rauhassa, joten niiden varassa mennään. Terassin ruukkuja elvyttääkseni ostin perinteisten ’Tête-à-Tête’-narsissien lisäksi sinisiä helmihyasintteja ja keltaisia tuoksuhyasintteja korvaamaan jyrsijätuhoja. Nämä sipulit istutan kukkanurmikolle ruukkukukinnan päätteeksi.

Koen sipulikukkien ruukkuistutuksen hieman hankalaksi meidän ilmastossamme. Leutoina talvina ne pärjäävät pihavarastossa, mutta suuria ruukkuja ei sinnekään mahdu kuin pari. Lahjoituspuutarhassa sijaitsevaan kasvihuoneeseen mahtuisi jättiruukku poikineen, mutta ruukkujen suojaus hiiriltä ja myyriltä on todella haastavaa. Lisäksi kasvarin lämpötilat vaihtelevat todella paljon ja tämä tuottaa haasteita kastelun ja sipulien kasvun suhteen.

Parhaimmiksi sipuleiksi ruukkuihin ovat osoittautuneet idänsinililjat ja narsissit, joihin ei näiden vuosien aikana ole mikään talttahammas kajonnut ja jotka ovat myös kestäneet erinomaisesti lämpötilan vaihteluita. Viestailinkin jo ystävälleni, että luovutan tulppaanien suhteen, enkä myöskään enää yritä kasvattaa krookusruukkuja, sillä ne eivät ole kertaakaan tainneet onnistua liki vuosikymmenen puutarhurointiharrastukseni aikana. Onneksi on nämä narsissit!

Pienet kurjenmiekat – Kevätkukkijoiden kermaa

Kategoriassa Kevätkukkijat by

Varhaiset kevätkurjenmiekat (Iris reticulata) vievät voimakkailla, jalokivien lailla hehkuvilla väreillään tämän puutarhurin sydämen. Näitä värejä, muotoja ja siveltimenvedon kaltaisia yksityiskohtia terälehdillä on ihailtava ja kuvattava niin kauan kuin kukkaloistetta kestää. Meidän rivaripihallamme kukinta kestää noin pari kolme viikkoa, viileämpinä keväinä kauemminkin. Yleensä sinisävyiset aloittelevat kukinnan huhtikuun alkupuolella ja violetit seuraavat sinisiä huhtikuun puolivälistä eteenpäin.

Tiedän, että ykkösvyöhykkeellä monien puutarhoissa kevätkurjenmiekat ovat perennoita. Erityisesti ’Katharine Hodgkin’ on hyvin kestävä, mutta tämä lajike on omaan makuun hieman liian hempeän värinen. Itse valitsen yleensä voimakkaamman sävyisiä kevätkurjenmiekkoja, sillä talven jälkeen sydän huutaa väriä. Omia suosikkejani ovat siniset ’Harmony’ ja ’Alida’ sekä violetit ’Pauline’, ’George’ ja ’Rejoice’.

Nämä kaunokaiset kärsivät rivaripihassa todennäköisesti talvimärkyydestä, sillä ne eivät yleensä nouse enää talven jälkeen uudelleen. Joka syksyinen sipulisavotta sisältääkin kevätkurjenmiekkojen sipulien piilottelun kukkapenkkeihin sekä puiden ja pensaiden levästön alle.

Voisin tänä vuonna taas istuttaa sipuleita myös ruukkuihin. Pihavarastoomme ei pääse siimahäntäisiä sipulibuffetin ääreen, joten sipuliruukut pysyvät siellä kuivana ja turvassa herkkusuilta.

Yllä olevassa videossa kukkii kevätkurjenmiekka ’Harmony’ mäntypenkissä, joka on yksi pienen pihan kuivimpia ja aurinkoisimpia paikkoja. Video on koronakeväältä 2020. Tämän jälkeen olenkin huolehtinut siitä, että mäntypenkissä hehkuu sininen aina huhtikuussa. Kerrassaan ihania!

Kukkanurmen ensisoinnut Rivaripihalla

Kategoriassa Kevätkukkijat, Kukkanurmi, Kukkasipulit by

Talvi oli Rivaripihalla – ja puutarhurin suureksi iloksi – lempeä. Vältyimme jäälautoilta, joista on vuosien myötä tullut enemmän sääntö kuin poikkeus. Leudon talven vuoksi menetyksiltä näytetään välttyneen ja kevään ensi kukkia alkaa nousta vauhdilla niin penkeistä, ruukuista kuin kukkanurmeltakin.

Kukkanurmen kevät alkaa puistolumikelloilla (Galanthus nivalis), jotka ovat vuosien varrella lisääntyneet maltillisesti. Bongasin ensimmäiset lumikellojen nuput jo tammikuun lopulla, mikä lienee Rivaripihalla ennätys.

Lumikelloja seuraa krookusten (Crocus) meri. Kukkanurmelta löytyy eniten violetin sävyissä hehkuvia tähtisahrameita (Crocus tommasinianus) ja kevätsahrameita (Crocus vernus). Sinne tänne olen ripotellut myös aikaisin kukkivia ’Cream Beauty’ -kultasahrameita (Crocus chrysanthus), jotka mielestäni saavat vieressä olevat violetit krookukset suorastaan sädehtimään. Jännityksellä odotan, nousevatko ’Bronze form’ -armeniansahramit (Crocus angustifolius) tänä vuonna. Ne ovat viime vuosina jääneet todella pikkuisiksi ja mietiskelin, että ne eivät varmaankaan ole parhain mahdollinen vaihtoehto nurmikolle.

Ajattelin täydentää kukkanurmen krookuksia muutamalla uudella lajikkeella: vaaleansininen kultasahrami ’Blue Marlin’ ja kelta-violetti ’Herald’ sopisivat loistavasti joukkoon. Krookukset ovat alkaneet myös lisääntyä ja innolla odotan, syntyykö nurmelle aivan jokin uudenlainen krookus pörräisten pölytyksen myötä.

Lahjoituspuutarhan kevät

Kategoriassa lahjoituspuutarha, Uudella plotilla by

Kirjoittelin helmikuussa suunnitelmistani perustaa uudelle plotille pieni lahjoituspuutarha. Lahjoituspuutarhan istutussuunnitelma rakentuu vahvasti satokausiajattelun ympärille, jota olen jo harjoitellut Rivaripihaa pykätessäni. Satokausiajattelun ydintä lahjoituspuutarhassani on se, että kasvatan plotillani kestävästi vain sellaisia leikoiksi kelpaavia kukkia, heiniä ja oksia, mitkä siellä viihtyvät ja sen mukaan, mikä kunakin vuodenaikana on luontevasti ja luonnollisesti mahdollista.

Silmäilläänpä ensiksi lahjoituspuutarhan kevättä. Koska uudella plotilla kiertelee valkohäntäpeuroja poikueineen, täytyy minun huomioida tämä tontin erityispiirre istutussuunnitelmia ja kasvivalintoja tehdessäni. Kevään pääsato tuottuu erilaisista narsisseista (Narcissus), jotka eivät todistetusti nelijalkaisille maistu.

Olen kasvatellut Rivaripihalla narsisseja vuodesta 2015. Ne ovat osoittautuneet varsin luotettaviksi ja helpoiksi kevätkukkijoiksi, jotka ilahduttavat vuosi vuodelta yhä lisääntyvillä kukkavarsillaan. Erilaisia narsisseja on nykyisin varsin mukavasti saatavilla, eivätkä sipulien hinnat kohoa liian korkeaksi edes hieman erikoisemmilla lajikkeilla.

Erilaisia narsisseja löytyy nykyisin niin paljon, että ne jaetaan jopa neljääntoista toisistaan poikkeavaan ryhmään. Eri ryhmiin kuuluvia narsisseja on varsin helppoa yhdistellä toisiinsa kimpuiksi. Monet narskut myös tuoksuvat miellyttävästi.

Narsisseille kivoja kimppukavereita saa muun muassa helmihyasinteista (Muscari) tai tarhahyasinteista (Hyacinthus orientalis). Muscarien eri sävyiset siniset syventävät narskujen keltaisia tai oranssihtavia sävyjä. Vaaleanpunaiset puolestaan tuovat hempeyttä ja herkkyyttä asetelmiin. Tarhahyasinteista pidän oikeastaan enemmän jokusia vuosia vanhoina, jolloin ne eivät ole niin tymäkän tiiviitä. Rivaripihan ensimmäiset hyasintit on istutettu vuoden 2015 syksyllä. Sieltä ne metsänpohjasta nousevat yhä edelleen tervehtimään kevätaurinkoa

Keväisestä lahjoituspuutarhasta pitää löytyä myös napakat kasvustot pikkutalviota (Vinca minor) ja murattia (Hedera helix). Näiden kasvien vihannat varvut tuovat kivaa vaihtelua kukkakylläisiin kimppuihin. Rivaripihalla kasvaa paria hyvin kestävää murattia, joista otan pistokkaita lahjoituspuutarhaa varten. Lisäksi aion ostaa muutamia risareunaisia muratteja (Hedera helix ’Sagittifolia’), joihin ihastuin viime kesänä tavattomasti. Syksyllä penkkiin istuttamani yksilöt ovat selvinneet talvesta loistavasti, mutta ovat vielä liian pieniä jaettavaksi.

Miltäs kuulostaa? Tuleeko mieleesi jotain muuta peuravarmaa kevätkasvia, jota minun kannattaisi istutella narsissien seuraksi?

Suunnitelmissa lahjoituspuutarha

Kategoriassa Elämää, Uudella plotilla by

Instagramissa ja YouTubessa olen törmännyt lahjoituspuutarhureihin. Lahjoituspuutarhan (engl. Donation Garden) ideana on, että puutarhuri kasvattaa ja vaalii valitsemiaan kasveja ja lahjoittaa nämä sitten veloituksetta eteenpäin muiden iloksi. Koska minulla on nyt mahdollisuus ensimmäistä kertaa kasvattaa jotakin hieman isommassa mittakaavassa, suunnittelen lahjoituspuutarhan perustamista.

Asun pienellä, seniorivoittoisella paikkakunnalla. Ikääntyneiden naapurieni kanssa jutellessani olen todennut, että monella heistä ei ole perhettä lähipaikkakunnilla. He ovat usein kotihoidon varassa. Korona on entisestään supistanut heidän sosiaalisia verkostojaan, kun seurakunnan tai marttojen toiminta on ollut katkolla. Sama juttu heillä, jotka asuvat kuntamme hoivayksikössä.

Koska rakastan puutarhurointia ja koska haluan tehdä mielekästä vapaaehtoistyötä, ajattelin yhdistää nämä kaksi mielenkiinnon kohdetta perustamalla lahjoituspuutarhan. Haluan kasvattaa helpohkoja leikkokukkia ja lahjoittaa kuukausikimppuja naapuruston iäkkäille ja paikalliseen hoivayksikköön. Ajattelin myös, että hoivayksikössä esikasvatetut ruukut voisivat ilahduttaa. Ne, jotka kykenevät vielä ulkoilemaan ja pystyvät tekemään pieniä töitä vaikka pöydän ääressä, voisivat ilahtua ruukkupuutarhan hoidosta.

Olen laatinut alustavan suunnitelman kasvatettavista leikoista, hankkinut tarvittavat siemenet ja välineet ja valmistaudun esikasvatuskauteen. Näistä lisää seuraavassa postauksessa.

Mutta miltäs noin äkkiseltään lahjoituspuutarhan idea kuulostaa?

Mitä Rivaripihalle kuuluu?

Kategoriassa Elämää by

Rivaripiha on täällä blogin puolella elänyt hiljaiseloa, vaikka Instagramista käy ilmi, että puutarhatauolla ei olla oltu. Olen pitänyt kirjoittamisesta taukoa ihan siitä syystä, että luen ja kirjoitan työkseni. Vuonna 2019 väittelin filosofian tohtoriksi ja tuona samana vuonna työllistyin tutkimushankkeeseen, joka on imaissut mukaansa. Koska päivät ovat kuluneet koneella, ei vapaa-ajalla ole juurikaan ollut haluja istua läppäri sylissä naputtelemassa.

Rivaripiha henkii edelleen luonnonmukaisuutta. Teen paljon siemenkylvöjä ja nautin kukkapenkkien niittymäisestä runsaudesta, jossa vuodenaikojen vaihtelu saa näkyä. Olen hylännyt ajatukset säntillisistä puutarhapenkeistä ja panostan istutusten suunnittelussa ilmavuuteen ja leppeisiin muistoihin lapsuuden värikkäistä heinikoista.

Tietoiset monimuotoisuuden lisäämiseen tähtäävät toimenpiteet ovat lisänneet erilaisten öttiäisten sekä kaksi- ja nelijalkaisten määrää pihassamme. Suurin saavutus lienee siilin talvehtiminen pihamme reunalla, juuri siellä paikassa mihin kasasin lahopuuta, heinänkorsia, syksyn lehtiä ja sammalta kekokokoelmaksi. Oravat, metsähiiret ja erilaiset siivekkäät ovat puutarhamme vakiovieraita.

Vuonna 2020 teimme suuren ratkaisun ja ostimme oman talon 5000 neliön puutarhatontilla naapurikunnasta. Emme kuitenkaan ole hylkäämässä Rivaripihaa, vaan pidämme kahta kotia ainakin siihen asti, kunnes lapset ovat tarpeeksi vanhoja ja vastuullisia liikkumaan itsekseen. Viikonloput ja loma-ajan vietämme talolla, arkipäivät Rivaripihalla. Luulen, että siirrän Rivaripihan rungolliset marjapensaat ja pensasmustikat talolle ja panostan täällä marjoihin, jotka kelpaavat linnuille. Rivaripihaltahan löytyy pihlaja- ja koristeomenapuita. Myös punalehtiruusu on tullut siihen ikään, että se tekee jo kivasti kiulukoita. Vielä olisi kiva saada jokin koristeellinen marjapuu. Olen miettinyt marjapihlajaa, pylväspihlajaa, jossa on keltaiset marjat tai lumimarjaa, joka tekee vaaleanpunaisia marjoja.

Vuonna 2021 huomioni siis hajoaa kahden eri puutarhan hoitoon. Olen kuitenkin päättänyt, että talolla en vielä tee mitään dramaattista, vaan haluan rauhassa katsoa, mitä kasveja vanhalta pihalta nousee, miten valo pihalla kulkee ja taittuu ja millaista tuhoa peurat ja jänikset tontilla tekevät. Rivaripihalla tutkailen, mitä tälle pihalle sopimattomia kasveja voisin siirtää talolle ja merkkailen muistiin paikkoja, johon voisin istuttaa ikivihreitä pensaita tai havuja, narsisseja ja kurjenpolvia.

Mitä uusi vuosi tietää sinun puutarhassasi?

Kasvukauden kasvibudjetti

Kategoriassa Elämää, Puutarhaihminen, Puutarhaostoksilla by

Uskaltaakohan tätä edes julkisesti sanoa ääneen, koska tästä joutuu kuitenkin tilille. Olen ajatellut, että tämän kauden kasvibudjettini olisi enintään vain 50 euroa. Tämä pitäisi sisällään kaikki kasvit; juurakot, taimet, sipulit, kaikki. Tämän 50 euron päälle minulla on Äiteeltä joululahjaksi saamani lahjakortti Ruoveden Viherrinki-myymälään. Tämä riittäköön.

Katse kulutuskäyttäytymiseen

Olen jo pidempään miettinyt sitä, miten puutarhuroinnistakin on tullut yksi varsin hyvin tuottava kulutuskulttuurin muoto. Kantar TNS:n Kotipuutarhatutkimuksen mukaan suomalaiset käyttivät vuonna 2017 huimat 562 miljoonaa euroa puutarha-alan palveluihin ja tuotteisiin. Vuoden 2018 tulokset julkaistaan varmaankin muutaman kuukauden sisällä, mutta uskoisin summan tuosta vielä kasvaneen.

Kotimaisen puutarhabisneksen kukoistaminen sinänsä on minusta oikein upea asia. Minua kuitenkin vaivaa omassa kulutuskäyttäytymisessäni se, että harrastukseen on alkanut kiinnittyä elementtejä, jotka koen ongelmallisiksi sekä henkilökohtaisen talouden että laajemmin yhteiskunnallisen vastuullisuuden näkökulmasta. Olen reilu kymmenen vuotta sitten pyristellyt irti turhasta shoppailusta ja kirppistelystä. Olen ollut tyytyväinen, kun kotimme ei enää tursua tavaraa. Viime vuonna kuitenkin huomasin, miten kuluttamisen eetos on kuin varkain hiipinyt myös puutarhaharrastukseni kylkiäiseksi.

Mihin sitä rahaa kuluu?

En edes uskalla laskea, kuinka paljon olen näiden neljän vuoden aikana käyttänyt rahaa puutarha-alan tuotteisiin. Joka ikinen vuosi olen ostanut säkkikaupalla erilaisia kasvualustoja, kuorikatetta ja lannoitteita. Olen myös haalinut työkaluja, ruukkuja, kasvitukia ja koristeita. Oma osansa on myös kulunut rakennusmateriaaleihin, puutarhakalusteisiin ja kaasugrilliin tykötarpeineen. Niin ja ne puut, pensaat, taimet, juurakot, sipulit ja siemenet. Tässä lähes kilpavarustelua muistuttavassa hamstrauksessa minua kismittää yksi perusarvojani vastaan kinnaava piirre: vastuullisuuden puute.

Harrastus vastuullisemmaksi

Yritän asteittain korjata kulutuskäyttäytymistäni vastuullisemmaksi, mutta puutarhaan liittyvien ostosten kohdalla minun tulee vielä skarpata ihan tosissani. Yritän kovasti vähentää muovin kulutusta perheemme kohdalla, mutta valitettavan moni puutarhaan liittyvä ostos kulkeutuu kotiin muoviin pakattuna. Kun harrastuksen etenemisen myötä tieto lisääntyy, huomaan myös, etteivät kaikki puutarha-alan yritykset toimi vastuullisesti. Olen tajunnut ostaneeni kotimaisista puutarha-alan verkkokaupoista kasveja, jotka eivät millään muotoa pärjää meidän oloissamme, vaikka niitä vyöhykkeillä I–III menestyviksi perennoiksi kovasti mainostetaan. Perennoja ne ovatkin eteläisessä Ruotsissa tai Tanskassa, mutta eivät meidän leveyksillämme. Minua myös kalvaa tieto, miten paljon vettä ja sähköä ammattimainen taimituotanto vaatii.

Yritän puutarhaharrastuksessani siirtyä askeleen kohti omavaraisuutta ja vierasvaraisuutta (Äitee, jakopaloja otetaan vastaan!). Tänä vuonna valtaosa puutarhaan istutettavista kasveista tuleekin kevään siemenkylvöistä, mikäli saan ne onnistumaan. Suuri osa siemenistä on lähituotantoa joko omalta pihalta, Äiteen perämettältä tai Instagramissa kohdatuilta puutarhatuttavilta. Muistan myös lahjoa muita puutarhan ystäviä siemen- tai taimiyllätyksillä. Huomion kohdistaminen kasvishoppailusta puutarhaan kokonaisuutena auttaa myös keskittymään siihen, mitä puutarhani ihan oikeasti mahtaa tarvita sekä ekologisuuden että viihtyvyyden kannalta.

Uskallatko sinä asettaa itsellesi kasvukauden kasvibudjettia?


Metsäpuutarhan talvi

Kategoriassa Metsäpuutarha, Talvinäkymät by

Viides puutarhavuoteni on alkanut. Miten kovasti odotankaan, että pääsen taas kykkimään tiluksille, ihmettelemään kasveja ja tunkemaan sormeni multaan! Olen näiden vuosien aikana huomannut, että puutarhaan suunnatut silmäni havaitsevat yksityiskohtien ja yksittäisten kasvien lisäksi yhä suurempia kokonaisuuksia. Vaikka edelleen mietinkin metsäiselle tontille sopivia kasvivalintoja suht tarkkaan, pohdiskelen myös, millaisilla valinnoilla voisin lisätä Rivaripihan mielenkiintoa aktiivisen kasvukauden ulkopuolellakin.

Englannin kielessä on tavoittelemalleni lopputulemalle aivan oma terminsä: winter interest. On oikeastaan todella outoa, että täällä Suomessa emme juurikaan kiinnitä huomiota talveen yhtenä merkittävänä puutarhan vuodenaikana, semminkin kun talvi tuppaa täällä kestämään liki puolet vuodesta. Minun Rivaripihani on todella pieni, mutta muutaman seikan huomioimisella olen mielestäni onnistunut lisäämään puutarhani mielenkiintoisuutta aktiivisen kasvukauden ulkopuolella.

Linnut

Kyllä. Linnut ja muut vipeltäjät todella lisäävät puutarhan mielenkiintoa talvikuukausien aikana. Olen pyrkinyt vähentämään talven tympäisevyyttä houkuttelemalla puutarhaani lisää elämää talviruokinnan ja suojapaikkojen avulla.

Rivaripihalta löytyy useampia ruokinta-automaatteja niin linnuille kuin oravillekin. Linnut voivat herkutella myös erilaisilla tali- ja rasvaseoksilla. Pensasmaisilla kasvustoilla olen pystynyt lisäämään suojapaikkoja ruokailemaan tuleville lintusille.

Omaa silmääni miellyttävät kovasti nämä rasva-siemenseoksella täytetyt kookospähkinät, joita ainakin Hankkija ja Kodin tavaratalo myyvät. Käytämme perheessämme uudelleen lintujen tyhjentämät kookospähkinät siten, että huolellisen puhdistuksen jälkeen täytämme pähkinänkuoret itsetehdyllä rasva-siemen-pähkinäseoksella. Myös itsetehty seos tuntuu maistuvan linnuille oikein hyvin.

Kivet ja kallio

Olen siitä onnellisessa asemassa, että rivitalopihaamme rajaa muhkea ja sammaloitunut kallio, joka itsessään on upea katseenvangitsija. Kun ostimme asuntomme, koko kallio oli valtavien kuusien peitossa. Saimme kunnalta ja taloyhtiöltämme luvan puiden poistamiseen, joka avarsi näkymiä ja paljasti kallionseinämän kaikessa komeudessaan.

Pihaa rajaava kallio on puolestaan inspiroinut minua ronttaamaan tontille lisää kiviä. Omalta tontilta löytyneiden kivien lisäksi olen metsästänyt niitä niin Tori.fi:stä kuin tuttavien tiluksiltakin.

En voi vastustaa jäkälin ja sammalein patinoituneita kiviä, jotka lisäävät Rivaripihan mielenkiintoa etenkin silloin, kun kasvit eivät vielä pane parastaan.

Havut

Tuoreen kangasmetsän hengessä olen lisännyt Rivaripihalle erilaisia havuja. Osa havuista on vielä niin pieniä, että ne peittyvät lumen alle. Mutta varsinkin lumettomina kausina pienetkin havut lisävät kivasti puutarhan katsetta kosiskelevia kohtia.

Olen myös istuttanut havuja suuriin ruukkuihin ja toivon kovasti, että ne säilyvät hengissä ensimmäisestä talvestaan. Ruukuilla pystyn helposti luomaan pystysuuntaisia linjoja puutarhaan ja saan pienehkönkin havun näyttämään varsinaista kokoaan huomattavasti suuremmalta. Havuruukuissa suosin katteina käpyjä, kiviä ja köynnöstäviä tai versoilevia kasveja.

Ruukut

Ja kun ruukuista kerran tuli puhe, niin listataanpa nekin yhdeksi elementiksi, jolla voi lisätä kasvukauden ulkopuolista mielenkiintoa. Elämää nähneet betoni- ja terrakottaruukut ovat mielestäni kertakaikkisen ihania. Nuo kuvan betoniruukut patinoituvat yhden kasvukauden aikana.

Etenkin suuret, laadukkaat ja pakkasta kestävät ruukut ovat hintava sijoitus uutena ostettuina, mutta olen tehnyt hulppeita löytöjä Tori.fi:stä. En voinut uskoa silmiäni, kun eräs espoolainen herrasmies antoi ilmaiseksi valtavia italialaisia terrakottaruukkuja. Minä onnekas satuin saamaan nuo ruukut ja mies sai kiitokseksi kahvi- ja pullakassin.

Olisi kiva kuulla, millä tavoin sinä lisäät mielenkiintoa puutarhaasi etenkin kasvukauden ulkopuolella?

Metsäpuutarhan kevätkurjenmiekat

Kategoriassa Kevätkukkijat, Metsäpuutarha, Ruukussa by

Viime keväänä Rivaripihalla kasvoi ensimmäisen kerran kurjenmiekkoja. Olin aikaisemmin kuvitellut, että kurjenmiekat selviytyisivät vain kivikkopuutarhamaisissa oloissa, mutta väärässä olin.

Maaliskuulla lumipeitteiden alta puskevat lumikurjenmiekat (Iris histroides ’George’) olivat henkeäsalpaava näky. Huhtikuulla myös kevätkurjenmiekat (Iris reticulata ’Harmony’, ’Alida’ ja ’Pauline’) liittyivät mukaan väri-iloitteluun.

Olen lukenut, että nämä pienikokoiset, varhain keväällä kukkivat kurjenmiekat tarvitsevat erinomaisesti vettä läpäisevän kasvualustan. Ajattelin, että ainoa tapa saada kurjenmiekat kukkiviksi asti olisi istuttaa ne ruukkuihin. Istuttelin niitä kuitenkin sinne tänne pitkin pihaa, niin kukkapenkkeihin kuin metsänpohjaankin, kokeillakseni, menestyvätkö kurjenmiekat lainkaan muissa oloissa. Olin todella hämmästynyt, kun etenkin suoraan humukseen istuttamani kevätkurjenpolvet puskivat huhtikuulla metsänpohjasta pintaan ja kukkivat hienosti useamman viikon.

Kurjenpolvet ruukussa

Myös ruukkuihin istuttamani kevätkurjenpolvet olivat menestys. Erityisen onnistuneeksi istutuskokeiluksi tämän tekee se, että ruukut olivat ulkona koko talven. En suojannut niitä pakkasilta tai kosteudelta, vaan ruukut talvehtivat pihapihlajien alla.

Luulen, että ruukkujen pohjalle rakentamani vaaksan korkuinen salaojitus oli näiden ruukkuistutusten pelastus. Rakensin salaojat männynkävyistä. Erotin salaojituksen multakerroksesta vettä läpäisevällä suodatinkankaalla ja varmistin, että ylimääräisen vesi pääsee norumaan ruukusta esteettä ulos. Käytin ruukuissa myös runsaalla hiekalla notkistamaani puutarhamultaa parantaakseni läpäisevyyttä. Tämän vuoden kurjenmiekkaruukut rakensin samalla tavoin kuin viime vuotiset, mutta nyt käytin hamppukuidulla terästettyä kylvömultaa kasvualustana.

Varhaiset kevätkukkijat

Varhaiset kurjenmiekat monine eri värisävyineen ovat aikaisten kevätkukkijoiden aatelistoa talventähtien (Eranthis hyemalis), lumikellojen (Galanthus) ja krookusten (Crocus) rinnalla. Kunhan sipulit muistaa istuttaa hyvin vettä läpäisevään kasvualustaan, voi aikaisin keväällä kokea todellista värien ja muotojen hurmaa.

Kevään siemenkylvöt

Kategoriassa Kevätkylvöt, Pihasuunnitelma, Siemenestä, Talvikylvöt by

Olen viimeiset viikot miettinyt ankarasti kevään siemenkylvöjä. Koska minulla ei ole taimetustilaa juuri nimeksikään, suosin siemenkylvöissä pakon sanelemana ”throw and grow” -menetelmää. Suorakylvöt sopivat meikäläisen pirtaan kaikkein parhaiten, mutta joitakin lajikkeita kylvän sisätiloissa varhaisemman kukinnan takaamiseksi.

Punakosmos

lrg_dsc05778

Viime vuonna kylvin punakosmokset (Cosmos bipinnatus ’Velouette’) huhti- toukokuussa kasvatusnappeihin. Lyhyen esikasvatuksen jälkeen ruukutin kosmokset nappeineen ja siirsin ne ulos jatkamaan kasvuaan. Kun kasvit olivat noin puoli metrisiä, istutin ne ruukuista kukkapenkin tyhjiin rakosiin.

img_2193

Lämmin kesä takasi sen, että kosmokset kukkia loimottivat jo heinäkuun alusta lähtien. Oma kosmospelto oli todella viehättävä. Viikoittainen kastelu merileväuutteella kyllästetyllä vedellä ja lakastuvien kukkien poisto takasivat upean ja pitkälle syksyyn kestäneen kukinnan. Tänä vuonna kylvän uuden satsin Velouettea, sillä rakastan juuri tämän lajikkeen monivärisyyttä.

Auringonkukka

Viime keväänä poikaseni oli piilotellut minulta salaa auringonkukan siemeniä pitkin puutarhaa. Oli ihana yllätys, kun sieltä täältä avautui kukkia, jotka olivat kovasti pörrinkäisten mieleen.

lrg_dsc05392

Poikasen sissipuutarhurointi sai minut pinkaisemaan siemenkaupoille, sillä olin Instagramissa nähnyt toinen toistaan upeampia auringonkukkalajikkeita. Hamstrasin täksi vuodeksi lyhyeen esikasvatukseen auringonkukat (Helianthus) Double dandyn, Ms Marsin, Sonjan ja Ruby sunsetin. Osan siemenistä poikanen saa jälleen piilottaa pitkin maita ja mantuja siltä varalta, että minun esikasvatukseni eivät onnistuisikaan.

Yksivuotinen lupiini

Ihka ensimmäisenä puutarhakeväänäni erehdyin kylvämään komealupiinia (Lupinus polyphyllus) kukkapenkkiini. Se otti ja valloitti penkin alta aikayksikön, joten viime vuonna tartuin lapioon ja kaivoin peijakkaan juurineen päivineen ylös. Pidän kuitenkin lupiineista kovasti. Aikomuksenani on kokeilla, ratkaisisiko yksivuotinen lupiini (Lupinus hartwegii) kaipuuni sopuisasti.

Komealupiineja maljakossa.

Yksivuotiset lupiinit ovat hyvin samankaltaisia kuin kuvassa näkyvä komealupiini. Huomattavin ero nähdäkseni on se, että yksivuotinen lupiini kasvaa vain noin 40 senttimetriä korkeaksi.

Laareistani löytyy vielä useita muita siemenpakkauksia. Täytyy ajatuksella pohtia piha läpi, mihin kohtaan puutarhaa ja kuinka paljon yksivuotisia tänä vuonna mahtuu. Köynnökset laitan suorakylvönä suuriin ruukkuihin huhti-toukokuussa kevään lämpötiloista riippuen. Kesällä Rivaripihalla köynnostelee päivänsineä, hyasinttipapua ja tuoksuherneitä.