Kukkapenkin suunnittelua

Olen viime päivät istunut jälkikasvuni mielestä ”älyttömän kauan” terassilla ja tuijotellut sen vieressä olevaa kukkapenkkiä, jota kutsun terassipenkiksi. Penkki on aikas iso ja koska sitä reunustaa naapurin tonttia vasten suurehko kiiltotuhkapensas (Cotoneaster lucidus), on sen takareunaan aika mahdoton ulottua. Haaveilen penkistä, jossa keväällä hehkuisivat sipulikukat ja johon kesän myötä kasvaa tuoreeseen kangasmetsään hyvin sointuvia perennoja.

kevättähti_rosea.jpg

Penkissä on tällä hetkellä sikin sokin krookusta, kevättähteä, hyasintteja ja idänsinililjaa. Lisäksi penkistä puskee piippoja, joiden oletan olevan jonkin sortin narsisseja. Muistaakseni nakkelin penkkiin yhden läntin helmihyasintteja, mutta näitä en ole vielä tunnistanut.

scilla.jpg

Penkin perusajatuksena olisi, että siinä saa olla väriä, mutta ns. eksoottisen näköisiä kasveja haluaisin tällä metsäisellä pihallamme karttaa. Lisäksi tykkäisin kovasti, jos penkki ei näin kevätaikaan olisi mulloksella, vaan siinä kasvaisi mahdollisesti jotain ikivihreää maanpeitekasvia. Tontilta suikertaa jonkin verran pikkutalviota (Vinca minor ’Atropurpurea’), jota ajattelin yrittää lisätä myös terassipenkkiin.

väriloistoa.jpg

Sellaista pohdiskelin, että alkusyksystä kuopsuttelen penkin krookukset toisaalle, mutta nuo muut pikkusipulit saisivat jäädä, mitä nyt ehkä uudelleenryhmittelen ne narskut ja hyasintit. Mutta mitä perennaksi? Terassipenkki on siitä haasteellinen, että kiiltotuhkapensas varjostaa noin puolta penkistä kesällä, mutta sen etuala saattaa hyvänä kesänä olla jopa paahteinen.

sinivaleunikko.jpg

Tällä hetkellä penkin perukoilla kasvaa muutama sinivuokkovauva ja niille suon kasvurauhan. Lähes lumettoman pakkasjakson selätti havusuojan alla myös sinivaleunikko (Meconopsis betonicifolia). En todellakaan tohdi tonkia sitä toisaalle, sillä se on ihan kohtalaisessa kasvussa. Joten mitäs perennaa näille kaveriksi?

Penkissä saattaisi viihtyä särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis), jonka vaaleanpunaisesta muodosta pidän kovasti. Lisäksi olin ajatellut penkin varjoisiin kohtiin esimerkiksi kotkansiipeä (Matteuccia struthiopteris) tai jotain muuta saniaista, joka varmaankin näyttäisi kauniilta särkyneensydämen kanssa. Saniaisia muuten löytyy tältä tontilta ihan luonnostaankin, mutta ovat sellaisia varsin matalakasvuisia.

Särkyneensydämen alla saattaisi joku sinikukkainen perenna näyttää todella kivalta. Kevätkaihonkukkaa (Omphalodes verna) pihalta löytyy, samoin jonkun sortin lemmikkiä. Kurjenpolvesta kait löytyy jokin sinikukkainen muoto?

pupu.jpg

Laittakaas te viisaammat hieman ehdotuksia penkin perennoiksi! Penkkiä ympäröivä maasto on tosiaan tuollaista, kuin yllä olevasta kuvasta näkyy. Mustikkaa, pikkutalviota sekä valkokukkaista syreeniä on ihan liki, kauempana siintää naapurin iso kuusi ja meidän pihan suuri mänty hallitsee näkymiä erityisesti terassilla istuskellessa.

Terassipenkin palloesikko

Puutarhassa touhutessa toisinaan tuskastuu siihen, miten hitaasti joidenkin kasvien kohdalla kevät ja kasvu etenee. Olen ottanut tavakseni valokuvata tiettyjä kasveja suht useasti, jotta voin todentaa itselleni, että kasvua totta vie tapahtuu.

Nakkelin kuusi palloesikon (Primula denticulata ’Rubra’) tainta terassipenkkiin viime kesän alennusmyynneistä. Esikot olivat hyvässä lehdessä pitkälle syksyyn ja aavistelin, että nämä kasvit tulen vielä näkemään uudestaan.

palloesikko_160316.jpg

Palloesikko ’Rubra’ 16.3.2016.

Tältä palloesikon taimivauva näytti, kun lumi oli liki kokonaan sulanut terassipenkistä pois.

palloesikko_310316.jpg

Palloesikko ’Rubra’ 31.3.2016.

Pari viikkoa myöhemmin samaisessa taimessa on näkyvissä jo kukkamykerö.

palloesikko_050416

Palloesikko ’Rubra’ 05.04.2016.

Tänään, vajaa viikko myöhemmin otetussa valokuvassa, sarjakukinnosta voi jo selkeästi erottaa yksittäiset kukka-aiheet. Jännä myöhemmin nähdä, millainen kukinto kasviin tulee!

Palloesikon lisäksi pihamaalta löytyy naapurin vanhalta leidiltä saatua kevätesikkoa (Primula veris), joka on kuulemma luonnonvaraisena kasvanut tällä tontilla aina talomme rakentamisesta saakka. Haaveilen myös fuksianpunaisesta japaninesikosta (Primula japonica), joka passaisi mainiosti metsäpihan puolivarjoisiin nurkkauksiin esimerkiksi puistolemmikin (Myosotis sylvatica) kaveriksi.

Puutarhassa tapahtuu

Uijui! Heti kun aurinko jaksaa suoda säteitään, alkaa puutarhassa tapahtua. Tänään pihamaan krookuksissa kävi kova hyörinä, kun joukko kimalaisia piehtaroi medessä ja siitepölyssä. Aikamoinen pärinä sieltä kukista välillä kuului. Krookukset ovat todella kauniita avautuessaan auringonvalossa. Näitä soisin pihamaalle vielä monia kymmeniä lisää.

krookuspelto.jpg

Terassipenkissä vilkkuu myös jotain lilaa ja pinkkiä. Noviisi kun näissä hommissa olen, en tietenkään syksyllä älynnyt pitää kirjaa, mitä pikkusipuleita penkkeihin oikein ladoin. Veikkaan, että nämä saattavat olla kevättähteä (Chionodoxa luciliae) Multasormesta hankituista värilajitelmapakkauksista.

kevättähti

Moni on jo julkaissut kuvia idänsinililjoista (Scilla siberica), mutta omasta puutarhasta en ole niitä aikaisemmin tunnistanut. Nuo pulleat nuput lienevät idänsinililjaa, eikös? Niitä oli jonkun verran tällä tontilla ennestään ja Multasormen värilajitelmapakkauksista niitä tuli vielä useampi kymmenen lisää. Scillamereen tästä on kyllä vielä matkaa.

scilla

Laatikkoviljelmilläkin näyttää tapahtuvan: ensimmäiset raparperit pullistelevat mullan alta. Taidan kokeilla Kasvihormonin blogista löytämääni kikkaa kasvattaa raparperia mustan pöntön alla. Alunperin laatikossa oli kaksi raparperia, mutta ainakaan toista kasvia en tänään sieltä bongannut. Onkohan talvi vienyt sen mennessään?

raparperi

Nyt on niin ihanaa aikaa seurata muidenkin puutarhatapahtumia. Instagramista olen seuraillut monien puutarhureiden kevään etenemistä. Joillakin on jo sinivuokot ja kevätkaihonkukat ihan kukassa! Niitä odotellessa.

Kasvun ihme

Nyt tuntuu siltä, että puutarhassa olisi tunti tunnilta uutta ihmeteltävää. Aurinko lämmittää tällä hetkellä siinä määrin, että pihassa solisee, pälvikohdat sen kuin laajenevat ja uutta piippoa ja vihertävää pukkaa jo siinä määrin, että ne havaitsee myös ikkunasta.

akileija.jpg

Yksi lempikukistani, akileija, ojentelee pörheitä lehtiruusukkeitaan kohti aurinkoa. Osaa hennoista lehdyköistä on pakkanen päässyt hieman puraisemaan, mutta akileija kasvaa porskuttaa urheasti. Tämä yksilö taitaa olla naapurin pihalta levinnyttä hailakan vaaleanpunaista lehtoakileijaa (Aquilegia vulgaris). Olen istutellut terassipenkkiin useampaa jaloakileija- ja japaninakileijalajiketta, joten saa nähdä, onko viime syksyisistä kylvöksistäni mihinkään.

komeamaksaruoho

Pihlajapenkkiin istuttelin komeamaksaruohon (Sedum telephium) taimia saadakseni nauttia pörrinkäisistä ja kukinnoista vielä pitkälle syksyyn. Maksaruohon tiesinkin olevan varsin kiitollinen kasvi, jota on myös helppo lisätä pistokkaista, mutta silti lukuisat pönäkät alut saavat hymyn huulille. Tuoreissa poikasissa on kaunis vaaleanpunertava kuulto.

piippo.jpg

Pihlajapenkistä punkee myös koko joukko tällaisia punaisia piippoja. En kuollaksenikaan muista, mitä kaikkia sipuleita penkkiin syksyllä nakkelin. Jonkun olisi pitänyt kertoa puutarhanoviisille, että muistiinpanoja saa ja kannattaa tehdä. ;) Pienen googlaamisen perusteella veikkaan, että kyseessä voisi olla tulppaanin alku.

Miltä sinun puutarhassasi näin pääsiäistä edeltävällä viikolla näyttää?

 

 

Sinivaleunikko – karvainen kaveri

sinivaleunikko.jpg

Sinivaleunikkoa (Meconopsis betonicifolia) kuvataan erääksi haastavimmista perennoistamme talvenarkuutensa ja oikullisuutensa vuoksi. Puutarhanoviisina en tätä tietenkään tiennyt investoidessani viime vuonna kolmeen sinivaleunikon taimeen. Yksi taimista kuukahti heti kättelyssä, toinen osoittautui kitukasvuiseksi ja kolmas päätti pitkällisen harkinta-ajan jälkeen ilostuttaa karvaisen pörheillä lehdillään.

Olin varma, että talvimärkyyttä karsastavana kasvina sinivaleunikko ei tuohon terassipenkkiin enää nousisi, mutta niin vain sieltä punkeaa karvaista kaveria puutarhaihmistä ilahduttamaan. Täytyy vielä varmaan nakella öiksi havuja karvakamun päälle, ettei ilo jäisi liian lyhyeksi.